Kansakoulumme

Kansakoulumme

perjantai 3. marraskuuta 2017

Talonpoikaisrokokoo ruokaryhmä

Pari vuotta olen epäsäännöllisen säännöllisesti etsinyt talonpoikaisrokokoo ruokaryhmää. Eilen vihdoinkin löysin omamme.

Todella täydellinen ruokaryhmä olisi ollut kahdella käsinojallisella tuolilla, mutta tälläkertaa niitä ei tullut mukana. käsinojallisia kuitenkin liikkuu markkinoilla, joten täytyy tutkia jos ne ostaisi erikseen.


Näissä kuvissa puuttuu pöydän jatkopalat. Petri unohti ne vahingossa ottaa mukaan, joten ne tulevat tänään myöhemmin perästä.

Meillä on käynnistynyt nyt ihan uudenlainen aika tässä vauva-arjessa. Kaikki läheiset ja tuttavat oikeastaan tietävät että Nuuti on ollut aina melko huono nukkumaan. Nyt syksyn myötä tilanne on muuttunut positiivisempaan suuntaan päiväunien osalta. Yöt ovat edelleen ihan oma lukunsa, mutta tämä on jo hyvä alku. Ulkona raikkaassa kelissä nukutaan yleensä ainakin kolme tuntia, välillä enemmänkin. Nyt Nuutin ollessa jo kohta 7kk on aivan erikoinen tunne kun on useampi tunti aikaa päivässä käyttää se miten mieli tekee. Kodin siivoamiselle on taas ihan erilailla aikaa ja se on kiva juttu.



Sisustusrintamalla on ollut aika kuhinaa. Tuntuu että huonekaluja on tupsahdellut tässä syksynmittaan aika läjä... Meillähän on Nuutin leikkihuoneen remontti kovasti kesken. Toissaviikonloppuna maalailtiin äitini kanssa leikkihuoneen katto, seuraavaksi olisi vuorossa vähän komeron rakennusta, lattian hionta ja maalaus sekä tapetointi.


Talvi tuli tällä kertaa jotenkin varkain. Reilu viikko sitten herätessä lunta oli kunnon kinokset toisin kuin ensilunta yleensä. Jotenkin tuntuu että syyspuuhailu jäi vähän kesken. Edelleen on tämänvuoden havukranssit tekemättä. Havukranssiaskartelua voi tietysti tehdä talvellakin, mutta mustikanvarpu kranssitarpeet pitää kerätä tulevana viikonloppuna kun on luvattu, että täältä etelästä lumet lähtevät.


Ehdin kuvata vauvaa ulkona vielä kun lehdet olivat vielä hieman ruskan väreissä. Kuvista tuli oikein kauniita 6kk otoksia. Otettiin osa kuvista ulkona ja osa sisällä.


Itse tykkään kehystää kuvia kotiin esille. Meillä on aika paljon hääkuvia kotona eri huoneissa esillä. Tätä nykyä myös vauvan kuvat ovat vallanneet seinäpintaa. Kuvia voi vaihdella sitten kunhan Nuuti kasvaa


Huoneen rytmitys aivan muuttui ovaalin pöydän myötä. Meillä on ollut aika suora linja keittiöstä olohuoneen päätyyn, mutta visuaalisesti tämä miellyttää nyt enemmän silmää. Onhan nämä vanhat huonekalut itsessään jo aikamoisia taidonnäytteitä.



Pääsisimpä pian esittelemään leikkihuonetta puolapuineen!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kuulumisia



Tässä on turha edes kertoa, että on ollut vähän kiireistä ja työntäyteistä nämä kuluneet 5kk. Vauva-arki ei yllätykseksi ole osoittautunut ollenkaan niin rankaksi mihin oltiin varauduttu. Se, että ei ole aikaa istua koneella kirjaamassa ei tarkoita meidän kohdalla onneksi sitä, että mitään muutakaan ei oltaisi saatu aikaiseksi. Remontti rintamalla tapahtuu niinkun arvata saattaa. Eihän se ole koti eikä mikään jos ei ole aina joku remontti käynnissä vai...? Vauvan huone saatiin valmiiksi jo ennen hänen syntymäänsä, mutta nyt työnalla on leikkihuone puolapuineen ja renkaineen. Tapetit onneksi jo löytyivät ja nyt olisi sitten vähän lattioiden ja katon maalausoperaatiota ja kulmakomeron rakennusta ennen itse tapetointia.

Vaikka olen pitänyt hiljaiseloa blogin puolella on kotona tapahtunut ihan tuttuun tyyliin. Uusi poni on kotiutunut meille paremmin kuin hyvin ja on osoittautunut oikein ihanaksi ja kiltiksi tapaukseksi. Tällä hetkellä korjataan satoa omenoiden muodossa ja on valmistettu omenasta jos jonkinmoista.

Viikonloppuna kokeilin ensimmäiset omenapullat ikinä ja olivat kyllä hyviä


Meidän pikkupoika kasvaa kohisten. 6kk tulee ensi kuun alussa plakkariin ja on aika alkaa syömään muutakin kun äidinmaitoa. Haikeaa. Niisk! Saa olla ylpeä siitä, että vauva on kasvanut niin hienosti omalla maidolla 6kk ikään asti. Olen tehnyt jo valmiiksi maistelusoseita pakastimeen. Tarkoitus on myös sormiruokailla mahdollisimman paljon heti kunhan poika saa istua syöttötuolissa ja syödä siinä itse. Sormiruokailua silmälläpitäen on jo hommattu lautaset ja muut tarvikkeet.



Nyt otan vauvan kantoliinaan ja lähden nauttimaan aurongon lämmöstä ja hevosten seurasta. Meillä ollaan hurahdettu vähän kantamiseen ja joku ihana uusi liina olisi etsinnässä kun vauva alkaa saada lisää painoa ja trikoolina ei ole enää paras mahdollinen. Tästä, ja kaikesta muusta taas toisella kertaa enemmän. Varmasti palaillaan tänne kunhan perinteinen syyskausi alkaa ja pitää pikkuhiljaa siirtyä ulkohommista sisällepäin. :)

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Koirat ja vauva


Vihtorin kasvattaja Maritta ehtikin jo kysellä, että miten koirat ovat vauvaan suhtautuneet. Meillä oli tarkoitus jo synnytyslaitokselta tuoda harsoa kotiin koirille haisteltavaksi, mutta unohtui koko juttu sitten siinä kaikessa vauvakuplassa. Kotiin tullessa meinasin saada pienen hermoromahduksen. Siis ihan oikeasti: Meidän koirat on aivan JÄTTILÄISIÄ?!? kuka hullu ottaa näin isoja koiria, ne on 15 kertaa vauvan kokoisia. Pelkäsin vauvan puolesta, meidän kilttejä isoja jättejä. Koirat oli toisaalta vaan paljon enemmän kiinnostuneita minusta. Vauvaa nuuhkaisivat kerran ja heiluttivat häntää "äiti, missä sinä olet ollut VIIKON?! meillä oli sua kova ikävä, slurps, hau, slurps!"


Sen jälkeen kaikki on mennyt tosi mallikaasti. Nevaa kiinnostaa kaikki hoitopöydällä tapahtuvat vaipanvaihdot. Erityisesti Nevaa kiinnostaa kakkavaippahommat... kRÖHM. pieni tila, joten Neva saa kyllä aina lähtöpassit nuuhkuttelusta hoitpöydän vierellä. Neva on muutenkin vauvasta enemmän kiinnostunut kun Vihtori. Nevasta olisi ihanaa nuolla vauvaa naamasta, tai kädestä, tai edes jalasta jos ei naamasta ja käsistä muka käy. Ollaan koitettu olla tässä asiassa vielä tarkkoja, että naamasta, tai etenkään suusta ei vauvaa nuolla, mutta muuten ei pidetä vauvaa mitenkään sellaisena mitä ei koira saa lähestyä. Nevalla vaan on sellainen tyyli, että hän ihan ystävällisyyttään haluaa nuolla kaikkea, ja kaikkia, miltein kokoajan... :D





No Vihtori sitten. Ei ole osoittanut vauvaa kohtaan oikeastaan mitään kiinnostusta. Jos tarjoan vauvaa lattialla Vihtorille katsottavaksi se vähän vilkaisee vauvaan päin ja menee omiin hommiinsa tai haluaa rapsutusta minulta. Vihtori ei ole todellakaan Nevan kaltainen näissä nuolemisjutuissa. Vihtori ei juuri koskaan nuole yhtään ketään ihmistä, eikä vauva tässä asiassa tee poikkeusta. Vihtorin käytös muuttui jo hieman tossa ihan loppuraskaudessa. Vahtivietti selvästi lisääntyi ja näkyi haukkumisena ja pienenä levottomuutena. Vahtivietti on pysynyt voimakkaana Vihtorilla. Edelleen haukkuu jonkin verran ja puolustaa kotia välillä hyvinkin äänekkäästi pyrren säestäessä kumeasti, mutta toisaalta, kyllähän me tiedettiin että näistä koirista ääntä lähtee, ja saa lähteäkkin.





Vauva nukkuu ihmeen hyvin koirien haukkuessakin ja mitään suurempia ongelmia ei ole tullut. Muutaman kerran toki, kun olen saanut vauvan nukkumaan on Vihtori aloittanut sellaisen haukun makuuhuoneessa että siihen on vauva itkien herännyt, mutta harvoin.



Oikeastaan koirien ja vauvan yhteiselämä on sujunut todella hyvin, ihmeellisen hyvin. Olin melko varma, että jonkinlaista lauman järkkymistä voisi vauvan tulosta seurata ja oltiin siihen valmistauduttukin, mutta oikeastaan mikään ei ole muuttunut jos koiria katsoo. Koirat ovat yhä, ihan parhaat kaverit!

 Vihtori on tulevalla viikolla menossa kesäparturille... :D

Ihan ekana viikkona kun tultiin kotiin laitoin makuuhuoneen portin kiinni vauvan päiväuniksi, ettei herää koirien mahdolliseen haukkumiseen. Siitä suivaantuneena Neva oli kellarissa syönyt monet pikkarit pyykkikorista ja tyhjentänyt ja teurastanut puut halkolaatikosta kirjastohuoneen lattialle. Koirat oikeastaan harvemmin ovat edes makuuhuoneessa, mutta olihan siitä syytä loukkaantua jos sinne ei ole mahdollista halutessaan päästä.

Täytyy palata tilannetietojen kanssa sitten kun poika lähtee lattialla liikkeelle :)

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Vauvan ensimmäiset kuukaudet ja muita kuulumisia

Tämä on ja on ollut ihanaa aikaa. Meidän poika on niin rauhallinen ja kerrassaan perustyytyväinen vauva, että itkut in harvassa ja hymy herkässä. Meillä ei poika ei nuku kovin pitkiä päiväunia oikeastaan koskaan, vaan lähinnä torkkuu ja ottaa lyhyitä power nappejä aina tarpeeseen. Tämä kesäaika on kuitenkin pitänyt huolen siitä, ja (ne äiti hormoonit) että eipä minua edes kauheammin väsytä. Kotona jaksaa ja voi puuhailla juttuja ihan entiseen malliin viikonloppuisin kun Petri on kotona. Arkena mikään huonekaluremppailu ei tietysti onnistu kun poika ei nuku niitä kolmentunnin päikkäreitä _ikinä_



Mitäs muuta?

Koirista ja vauvasta laittelen kirjoituksen erikseen, mutta lyhyesti: oikein hyvin menee.


Hevosrintamalla meillä on ollut surua. Minulla jo vuosia ylläpidossa ollut issikkavanhus Rimppu jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojen takia juhannusviikolla. Lopetuspäätös oli ihan oikea teko tärkeälle ja kiltille hevoselle joka yritti aina parhaansa, ihan loppuun asti.



Vietiin Petrin ja vauvan kanssa Rimppu lopetettavaksi hevos-sairaalaan ja oltiin paikalla ihan loppuun asti. Oikein kaunis ja asiallisesti tehty lopetus kaikin puolin.



Juhannus oltiin ihan vain kotona niinkun viimevuodet ollaan oltu. Oikeastaan mitään isompaa hinkua ei ole edes mökille ollut enää kun asutaan vesistöjen ja uimarantojen vieressä ja pihasauna mahdollisuus on kotona. No, pienen vauvan kanssa mökkeily onkin sitten sekin jo hieman haastavaa mökkioloissa. 



Ennen juhannusta oltiin jo tietoisia - niinkun koko kevätkin että Rimppu issikan vuodet ja päivät ehtyvät joten ruvettiin etsimään Prudille kaveria. No, eka yritys tuotti tuloksen, ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus hakea Iiris Shetlanninponi kotiin pojalle poniksi kunhan vähän kasvaa vielä ensin.


Palaillaan poni ja koirajuttujen merkeissä pian. Remonttirintamallakin on taas uutta l.uvassa. Siitäkin lisää ihan pian

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Poikamme kastepäivä

Poikamme syntyi 5.4

Eilen hän sai nimen, ja voi että hän on jo kasvanut. Niin nämä vauvat vaan nopeasti kasvavat. Nyyh!

Halusimme viettää ristiäisjuhlat kotona. Koko viikko siivottiin ahkerasti koirankarvaa kalusteista ja pestiin ikkunoita. Kaikki saatiin onneksi valmiiksi lauantain juhlaan ajallaan, vaikka kyllä paikkoja laitettiin kuntoon ihan viimemetreille asti. Siinä onkin ihan uutta haastetta aina keskeyttää meneillään olevat hommat vauvanhoidon ajaksi ja sitten tehokkaasti taas palata niihin uudelleen.

Kukat juhliin otin samasta paikasta mistä hääkimppunikin aikoinaan tilasin.


Kastepöydässä pienempi kimppu



Vauvan kastemekkoonkin tuli vielä ihanat pienet kukkaset



Kastemalja ja mekko ovat viimeksi olleet käytössä yli 18 vuotta sitten. Nyt taas uuden tulokkaan juhlassa mukana. Mekkoon on kirjaltu minun ja kaikkien sisarusteni nimet ja kastepäivät. Kastemaljassa on myös kaiverrukset päivämäärineen.


Pieni poikamme nukkui oikein tyytyväisenä veljeni sylissä koko kastetilaisuuden ajan tuttia syöden. Siskoni soitti virret pianolla.




Tarjottavista osan tein itse, voileipäkakut teki äitini ja kakku ja macaronsit tulivat ulkopuolelta.


Kakku oli kerrassaan ihana! Siitä tuli juuri sellainen kun toivoin, ja värikin oli juuri oikeanlainen vaaleansininen.






Ihania lahjoja ja kortteja poikamme sai muistoksi kastepäivästään.



Poika sai myös suomi 100 juhlavuoden kuusen, se täytyy istuttaa pihalle johonkin hyvään paikkaan :)


Nyt alkaa arki rutinisoitumaan jo ihan hyvin, että pääsen varmaan bloggailemaankin taas pikkuhiljaa. Ihana vihreyskin tuli ulos yhdessä viikossa ja lämmöstäkin on saatu jo vähän nautiskella.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Kylpyhuone

Ammetta vaille valmis. Saatiin vedet kylpyhuoneeseen eilen jolloin oltiin jo vauvan laskettu aika ylitetty. Viime tippaan siis meni, mutta tänään pääsin suihkuun keskikerrokseen ihan ensikertaa, olipa ihana lotrata!


Ihana valo tulvii tuolta vauvanhuoneen isosta ikkunasta! Vauvanhuoneessa on kanssa yksiä talon hienoimpia ja isoimpia ikkunoita. Tästä tuli muuten ihan superkäytännöllinen juttu nyt. Jotenkin on lyhentynyt puolella tuo matka mitä pitää kävellä meidän makuuhuoneesta olohuoneeseen jne! Nyt tästä vaan suitsait sukkelaan pääsee jo suoraan olohuoneeseen ja siitä taas eteenpäin.


Olohuoneen ovelta kuvattuna näkymä näyttää tältä



Vauvan huoneen puolelta hoitopöytä


Viisto katto kertoo, että yläkerran portaat menevät tästä. Yläkertaa ajateltiin vähän laittaa kuntoon tässä kesällä. Sieltä pitäisi tavarat järjestellä paikalleen ja maalailla. Maalailusta ja remontista ei oteta kyllä mitään stressiä, mutta jos saataisiin vaikka siivottua siellä.


Hyllylevy pitäisi vielä vahata pöytälevyn kanssa samansävyiseksi. Vähän meinaa kisaväsymys iskea eikä jaksaisi enää näitä viimeisiä juttuja. Muuten loppuraskaus on ollut kyllä helpointa aikaa. Jaksaa niin hyvin tehdä kaikkea ja välillä on tunne ettei edes olisi raskaana. Nyt mennään jo yliajalla, mutta olo on edelleen mitä mainioin. Mikäs tässä on odotellessa kun on niin kauniit ilmatkin ja mukava olo puuhastella pihalla ja sisällä.


Uskon että tästä tuli oikein käytännöllinen ja kiva kokonaisuus. Aika näyttää, mutta nyt vaikuttaisi että kaikki toimii oikein kivasti. Ikkunaahan tässä kylpyhuoneessa ei ole lainkaan, mutta vaaleilla väreillä valoa saatiin mukavasti. Ovien ollessa auki on kylpyhuone ihan valoisa kahden kulun ansiosta.