Kansakoulumme

Kansakoulumme

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Eteisremonttia meidän tyyliin

Tai oikeastaan minun tyyliin. Kärsivällisyys ei ole hyveeni, vaikka todella toivoisin että se olisi.
Lähdettiin siis remonttiin taas meidän tyyliin, eli niin että puolet tarvittavista tavaroista puuttuu ja lopullinen idea muodostuu sitten työn edetessä.
 
Arvatkaa vaan kun mulla on itsellä joku visio päässä. Ihan kirkkaana se siellä odottaa toteutusta mutta taloudellisessa tilanteessa tai tiedon välityksessä toiselle osapuolelle on välillä jotain häikkää.
 
No, mehän aloitettiin se eteisremontti. Ideana kirkkaana päässä on tietysti käyttää kaikki vanhat tapettirullat mitä tämän talon vintiltä löysin aina jonkun huoneen johonkin osaan. Yhtenä ideana tietysti se että ne on ilmaisia ja toisena se että vanhat tapetit vaan ovat niin pirun kauniitakin.
 

 
No missä kohtaan se hölmöily astui kuvaan? No oikeastaan siinä kohtaan kun käveltiin rautakauppaan valitsemaan maalia. Maali valittiin sillä perusteella että yksikään näistä tapettirullista ei riitä kokohuoneen tapetoimiseen, ei edes puolipaneelin kanssa ja joku osa pitää maalta. Tiedän, visio saattaa kuulostaa kamalalle mutta idea on (ainakin oli) kirkkaana päässä. Valitsin myyjän avustuksella ihan täydellisen viileän siniharmaan sävyn joka sopii sinivalkoiseen alemmassa kuvassa vasemmalla olevaan tapettiin täydellisesti.
 
 
Yksi juttu tässä vaan oli. Kun ei se sininen tapetti sitten riittänytkään mittauksen jälkeen edes siihen yhdelle seinälle, niin eihän sitä sitten voinutkaan käyttää koko eteiseen.
 
No kauniita oli muutkin vaihtoehdot joista mahdollisia valintoja vain yksi, määrän puolesta. Kukkatapetti valittiin sitten pakon sanelemana mutta ihan mielissään.
 

 
Mitäs me hassut sitten. Salkkareiden vanhat jaksot saliin pauhaamaan dvd soittimesta ja eteiseen tapetoimaan. Vähän siinä mietittiin että onkohan jotain kohdistusta tämmöisessä tapetissa, Petri oli asiasta huolissaan mutta lohdutin että kyllä ne kohtaa siellä seinässä että laitetaan kiinni vaan. Voin kertoa että ensimmäisen vuodan jälkeen huomattiin kun toista kiinnitettiin että eihän ne ihan niin vaan kohtaa. Siinä meni sitten yks viipale hukkaan kun piti tämäkin asia opetella vähistä paloista.


 
 
Tapetointilastaa ei ollut mutta vanha kirja ajoi sen asian, että saatiin kuplat pois. Ja sitten oli vielä se maali.. Kun ei sitä nyt valittu tämän tapetin kanssa niin ei se luonnollisestikaan ollut ihan sellainen kun olin sen ajatellut. Vedin kuitenkin ronskisti maalin osaan seinää että voin sitä hetken katsella ja totutella jos se vaikka istuisi.

 
 
Sanomattakin oli selvää että paneeli loppui kesken, sitä oli kahta erilaista jo valmiiksikin ja muutama lista hajosi kun niitä irrotettiin. Tämmöistä on remontti meidän kanssa, mutta sitten se lopputulos kuitenkin (yleensä) kauhean kaaoksen ja epäjärjestyksen jälkeen hurmaa, ainakin sympaattisuudellaan jos ei muuta.

Palataan valmiiseen eteiseen myöhemmin!

tiistai 30. joulukuuta 2014

Joulu pois!

Milloinhan se viimevuonna lähtikään? Haikein mielin luovuttiin ja jäätiin odottamaan seuraavaa joulua vanhassa tai parhaassa tapauksessa uudessa kodissa, jos se koti löytyy. Koti löytyi ja saatiin pitää täällä ensimmäinen joulu.
 
Olen aina ollut jouluttaja. Olen rakastanut joulua pienestä asti ja aikuisenakin joulu on pitänyt minut otteessaan. Olen onnekas kun olen löytänyt miehen joka jouluttaa kanssani innokkaasti jo hyvissä ajoin syksystä asti. Tänä vuonna olimme suruissamme kun uusi joulukuusemme pääsi koristamaan kotia vasta paljon myöhemmin kuin yleensä.

 
 
Vaikka äitini ehdotti että pitäisin joulua aina loppiaiseen asti ei se minusta enää tunnu samalta. Tiedättekö sen jouluhaikeuden mikä iskee? Koristeita on liian haikea katsoa niin on parempi pakata ne taas melkein vuodeksi. Ihanintahan niitä koristeita on taas hypistellä marraskuussa ja miettiä että voisikohan jo, viittiskö jo vähän koristella.

 
 
 
Tänään oli joulusta luopumisen aika täällä jouluisessa kodissa. Meille jouluiseen kotiin kuuluu kirkas punainen jota ei nähdä täällä muulloin. Jouluiset tyynyjenpäälliset pääsevät pesun ja silityksen jälkeen odottelemaan vaatehuoneeseen seuraavaa joulua.
 
Koristeet on ihana pakata siististi ja huolellisesti laatikkoihin. Mitenhän on ikkunakynttelikköjen laita? Vielä tekisi niitä mieli pitää. Meiltä puuttuu myös kattolamput eli jo käytännön syyt...



 
Muutama laatikollinen sitä koristetta on kertynyt ja niin rakkaitakin jouluesineitä on jo tullut. Vuosivuodelta aina joku esine vakiinnuttaa paikkansa tärkeiden jouluesineiden joukkoon.
 
Tänä vuonna kuusi oli mielestäni yksi kauneimmista mitä ollaan tehty. Ollaan saatu kauniita yksittäisiä koristeita lahjaksi ja ostettu yksittäisiä lasisia palloja sieltä täältä. Uusi rakas joulukoristeemme on tämä kummityttöni kädenjäljellä  koristelema kuusenkoriste. Näistä yksittäisitä koristeista muodostuu ne muistot, ja muistothan ovat ne rakkaimmat.

 
 
 
Me ruvettiin eilen remontteeraamaan ja huhhuh kun taas tehtiin hommia siellä ja täällä.. Vintiltä kaiveltiin vanhat tapetin jämät ja tuumasta toimeen vaan... Palaamme todistusaineistoon..

maanantai 29. joulukuuta 2014

Vihtori

Vihtori
Venäjän mustaterrieri 1v
 
Häntä kutsutaan: Pennuksi, deamssiksi, knoxiksi, babdiemsiksi ja niin edelleen ja tietysti Vihtoriksi. Ulkona parhaiten tottelee (aina) nimeä "Pentu, pentu, pentuuu" ja varmasti tulemme huutamaan pentua koiran elämän loppuun saakka.
 
Pentu tuli meille ykskaks yllättäen kun ajokoira muutti vanhalle naapurille ja koiran paikka oli vapaana. Tutkin rotuja ja päätin että kaukaisianpaimenkoira tai etelävenäjänpaimenkoira sen olla pitää. Kuuntelin juttuja näistä roduista ja luin keskustelupalstoja. Olin varma omasta kouluttajan pätevyydestä ja meidän taidoista haastavan laumanvartijan kasvattamiseen. Joku kuitenkin epäili meitä ystävälliseen sävyyn ja ehdotti venäläistä mustaa. Katsoin pari kuvaa ja myönnyin heti. Musta sopii meille.
 
(Vihtorin tassu 12viikkoisena)

 
 
Loput kävikin äkkiä. Löysin viime joulukuussa syntyneen pentueen, luovutusikäisen uroksen, vielä vapaana. Heti innokas sähköposti kasvattajalle, pitkän puhelun jälkeen töissä olevalle omalle miehelle jolle ehdotin varovasti vain koiran tapaamista.
 
Tapaaminen järjestyi jo samalle viikolle ja niin sitä mentiin, ja tiedättehän. Ei me tultu kotiin ilman koiraa, eikä se mieskään olisi sitä raaskinut jättää ottamatta.
 
Vihtori on luonteeltaan tosi innokas, aktiivinen ja sosiaalinen poika. Tähän kuuluisi miljoona ylistys-sanaa ja sydäntä mutta en kehtaa. Kerron siis vain sen että rakastan koiraa kuin hullu puuroa. Olen paljon yksin kotona kun ihmiskaverini viettää aikaa omassa työssään. Kotona en ole koskaan yksin, en edes vessassa eikä se minua haittaakaan.
 

Ja koska nyt on pimeää, ei saada herrasta kuvaa. Ruokapöydälle meidän pikkupojan nassu yltää leikiten, siinä voi vaikka päätä lepuuttaa, että siinä koossa olemme tässä vaiheessa kasvua.

 (Vihtori juuri meille kotiutuneena)

Koira tekee meidät välillä hulluksi innosta, ja sitten taas ärsytyksestä. Koira tuo minulle turvallisuuden tunnetta kun se haukkuu eri ikkunoissa pimeyteen kun olen yksin. Koira tuo meille ärsytyksen hippusia kun nukumme toisistamme turvaa tuntien ja koira puolustaa meitä ikkunoissa haukkuen kovaäänisesti satavuotiaan talon natinalle.
 
Eniten tämä vesseli tekee meidät kuitenkin onnelliseksi. Hän on tosi taitava ja oppivainen. Minun ehkä laiskalla mutta tarmokkaalla koilutustyylillä koira on oppinut mitä parhaiten kaikki ne jutut joita koiran pitää osata ollakseen osa perhettä. Vihtori tottelee lukemattomia juttuja kun nostaa etusormen pystyyn. Itsekin aina hämmästymme että se tepsii tässäkin jutussa. Se etusormi on vähän niin kuin meidän salakieltä. Jos siihen mitä pitää tehdä ei ole mitään sopivaa opittua käskyä on aina etusormi, ja se mitä varmimmin toimii.
 
Koirat ovat keskenään kaveruksia. Tulevat aika mutkattomasti toimeen. Vihtoria pitää toki välillä hillitä kun yksivuotiaan energia saattaa olla yksitoistavuotiaalle vähän liikaa mutta ainahan voi nostaa etusormen.!
 
 
 

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Lasiverannalla

Lasiverannalta on sisääntulo. Vaikka lasiveranta ei ole alkuperäiseen koulun pohjapiirustukseen kuulunut se sopii vanhaan taloon hyvin. Joululahjaksi isäni teki meille pitkän halkolaatikon johon voi tuoda polttopuita.
 
Verannalla ei ole mitään lämmitystä ja se on täysin kylmätilaa.
 
 
Puhelimesta löytyy kuvia tämän tilan alkuperäisestä asustaan. Tummanruskeasta paneelista. Äidin kanssa ahkeroitiin syksyllä ja käytettiin yksi päivä verannan valkaisuun. Kyllä kannatti.
 
 
Lattia on muovimattoa niin kuin tässä talossa kaikki makuuhuoneita lukuun ottamatta. Tämä huone saa jäädä tälläiseksi, ehkä keksimme joskus jotain lattiaan.
 
 
 

 
Syksyiset istutukset viihtyvät hyvin verannalla
 
 
Ja niin. Blogissa ja omassa elämässä on monta rautaa tulessa...
Ensi syksynä meillä on isot juhlat. Sanomme toisillemme tahdon. Niin, että sitäkin suunnittelua on luvassa, ja riittää ihan blogiinkin asti. :)
 
 

lauantai 27. joulukuuta 2014

Ulkona

Jos sisätilat meidät hurmasi kauneudellaan silloin ensimmäisillä kerroilla jo ilman remonttia, hurmasi koti pihapiirilläänkin joka on iso ja hyvin hoidettu. Talvisena päivänäkin maisema on mitä kaunein.




Punainen rakennus on 80luvulla rakennettu pihasauna jossa on sauna, pukuhuone, ja saunatupa sekä erillinen työkaluvaja.
Rakennus vaatii ikkunoihinsa hiukan ristikkoja jotta sopii paremmin vanhaan tyyliin.
 

 


Syksyllä kaiveltiin tallin ylisiä ja alisia ja löydettiin sieltä heinäseipäitä mistä tehtiin lyhdylle paikka.
 
 

 
Yläkerrassa on meillä vielä kolme isoa makuuhuonetta, aula ja wc joten tilaa riittää eikä lopu kesken. 


 
Lasiverannan kautta tullaan pääeteiseen.

 
Kuurassa kaikki. Iso havukranssi on itsenäisyyspäivän viikonlopulta Tallinnan torilta ostettu.
 
 

 
Sivueteisen takana on tamppausteline jossa eilen Petri tamppasi paukkuvassa pakkasessa kaikki matot.
 
Täältä tallille on ihan lyhyt matka, kymmenisen metriä.
 
 
Tallissa on isot ja käytännölliset tilat kaikille hevosten tavaroille. Esittelen tallia myöhemmin enemmän.
 
Hevosilla on molemmilla omat tarhansa ja jaettu pihatto. Vanhassa blogissa kerroinkin enemmän siitä kun toinen hevosistamme mursi jalkansa kun ottivat pahasti yhteen. Siitä lähtien ovat asuneet erillään mutta vaikuttavat tyytyväisiltä.
 
 
En voisi parempia ratsastus tai katsastus maastoja toivoa. Hevosetkin saavat seurailla päivän mittaan metsän eläimien, kauriiden, peurojen ja hirvien puuhia pellolla. Metsäisissä tarhoissa riittää puuhasteltavaa ja puita purtavaksi.
 
 
Muistattekos meidän pienen pojan joka muutti meille joka syntyi vuosi sitten ja joka ei ole enää pieni?
 
 
Vihtori on kasvanut isoksi, vaikka mustaterrieriksi onkin vielä pikkukirppu. Kasvu tietysti jatkuukin vielä. Kertoilen tästäkin valloittavasta persoonasta myöhemmin.

Nyt alamme päivittyä!

On se mahdotonta. Kun sain uuden kameran millä kuvata, hajosi sitten tietokone. Sain toisen koneen, mutta se oli vanha ja kuvien käsittely sen kanssa oli mahdotonta. Vanhan koneen kanssa ei jaksanut bloggailla.
 
Tänään ostettiin uusi läppäri jossa takuuta muutamavuosi joten eiköhän nyt onnistu?
 
Kuvia on tullut kuitenkin otettua, enemmän ja vähemmän. Remonteista aivan liian vähän mutta kyllähän täällä vielä kesken-eräistäkin riittää ja paljon.
 
Aloitetaan jouluisten kuvien kanssa niin ehdin lisäilemään tänne tämän vuoden joulunkin ennen kuin vuosi jo vaihtuu.
 
Tänään paistoi aurinkokin niin kuin joulukuussa monenakin päivänä viimeaikoina.

 
Meillä täällä uudessa kodissa on melkein kauttaaltaan huonekorkeus vajaat kolme metriä joten tilaa riittää niin neliöissä kun korkeudessa. Avaraa ja valoisaa.

 


 
Talon kaikki ikkunat yläkerran uusien huoneiden muutamaa lukuun ottamatta ovat alkuperäiset.  Ihanan kupruista lasia.
 
 
Olohuoneeseen löysin juuri vähän ennen muuttoa syksyllä kauniin vanhan senkin kirppikseltä.
 
 
 
Tapetti olohuoneesta löytyi K-raudasta tapettikirjasta "isoäidin aikaan"
Vanhaa lautalattiaa ei valitettavasti enää ollut olemassa. Vanha omistaja oli laittanut lattioihin muovimatot. Miettimisen jälkeen yhteistuumin päädyttiin laminaattiin josta valittiin todella leveä lankkulattian-näköinen laminaatti. En vieläkään ole laminaatin suuri fani vaikka lattia hieno onkin, mutta onhan se kestävä kun koiria miettii.
 
Makuuhuoneissa meillä on puulattia joka on vielä käsittelyjä vailla. Maalaus tai valkoinen vaha on tulossa kaikkiin viiteen.... makuuhuoneeseen.. :)
 
Olohuoneesta lähtee myös portaat kellariin. Kellarin esittelen myöhemmin erikseen. Olohuoneesta on oviaukko suoraan kirjastoon joka joskus kirjaston virkaa suorittaa kun saadaan kasvihuoneilmiöstä ne oikeat kirjahyllyt ostettua.
 
 
Kirjastohuoneessa on tällä hetkellä työpiste vasemmalla ja divaania vastapäätä on pönttöuuni. Ehdottomasti lempipakkani jos paleltaa!
 
 
Kirjastosta lähtee oviaukko pää-eteiseen ja lasiverannalle. Talon toisessa päässä on eteinen jota käytämme useammin.
 
Olohuoneessa sohvia vastapäätä on vanhasta kodista tuttu tv-taso. Tasolla anopilta saatu ihana
kynttilänjalka joita on kaksin kappalein.
 
 
 
 

 
Joulukuusi on meillä edelleen muovinen, katsotaan muuttuuko tilanne aikanaan. Uuteen kotiin piti ostaa uusi kuusi koska vanha näytti täällä niin pienelle. Hobbyhallista löytyi tämä 210cm kaunis kuusi jota koristaa tänä vuonna lasipallot ja muutamat muut koristeet.
 
 
Kaide on vielä keskeneräinen niin kuin kuvastakin näkee. Jos vaikka nyt lomalla ehdittäisiin se ja tuo kakkoseteinen...
 
Tässä talossa on todella paljon esiteltävää niin ulkoa kun sisältäkin joten tervetuloa seuraamaan.
 
 

tiistai 9. syyskuuta 2014

Muuttoa odotellessa!

Vanhasta kodista on kohta kaikki pakattu. Kaikki on melkein siirtynyt vahan koulun vanhoihin huoneisiin. Meidän melkein koko omaisuus on laitettu uuden kodin kahteen huoneeseen, se kertoo jo talon koosta! Kaikkiin huoneisiin meillä ei vielä ole mitään järkevää käyttötarkoitusta eikä meinata ottaa asiasta mitään stressiä. Pohjapiirros tulee hiukan muuttumaan siitä mitä entiset omistajat ovat tehneet. Muutamme huone järjestystä lähemmäs alkuperäistä ja kaadamme muutamat väliseinät pois. Olohuoneesta tuleevarmasti kodin kruunu. Valtava ja valoisa. 

Lasiveranta kokee myös muutoksen tuulia. Veranta muuttuu tietysti sisältä valkoisempaan suuntaan ja ikkunat saavat koristeelliset ristikot eteensä 80- luvun ikkunoinen eteen. Lasiveranta on uudistuotantoa eikä istu nykyisillä ikkunoillaan mielestäni täysin muuhun tyyliin.


Piha tässä paikassa om upea. En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo mutta täällä voin harkita puutarhuriksi ryhtymistä. Piha pursuaa niin istutuksia kuin hyötykasveja ja marjapensaita ja omenapuita. Vanhaan maakellariin säilötään syksyn sadot. 

tiistai 26. elokuuta 2014

Tervetuloa!

Perustin uuden blogin: Elämää vanhassa kansakoulussa!

Tervetuloa seuraamaan niin uudet kuin vanhatkin lukijat!

Ja jotta kiinnostuskin heräisi, laitetaan toki kuva uudesta kodistamme


Palaamme lähiaikoina lisätietojen kanssa!

Viivi -