Kansakoulumme

Kansakoulumme

torstai 26. marraskuuta 2015

Edes vähän joulua

Lääh ja puuh. Remppa jatkuu ja koko talo on hyrskyn myrskyn. Blogi ei ole pahemmin päivittynyt kun ei ole ollut mitään kuvattavaa. Olohuone on ihan täynnä rakennusromua, vanhoja kodinkoneita ja meidän tilapäisköökki on myös olohuoneessa. Vähän jo harmittaa että ehditäänkö koristella jouluksi ja jos ehditäänkin menee se aika myöhäiseksi siihen nähden mihin ollaan totuttu.

Koska kaikki paikat on kaaoksessa siivosin toisessa päässä taloa olevan "kirjaston".

Vähän joulua jo tähän huoneeseen.


Glögipaikkani pönttöuunin edustalla 


Joulusukkani on ovenkahvassa, jos aloietaan perinteinen joulusukkaperinteemme tänä vuonna tästä huoneesta


Ikkunalaudalla tontut


Vanha klaffilipasto siirtyi tähän huoneeseen. Eteiseen on tulossa muuta. Tämä ansaitsi paikan jossa saa olla myös aukinaisena.


Teetin hääkuvista meille suurennoksia. Meillä häiden pöytäkartta oli tehty tähän valkoiseen kehykseen. Kehyksen maalasin häiden jälkeen valkoiseksi, ennen se oli kultainen.



Saa nähdä mihin taulu päätyy, sen ei nimittäin pitänyt tulla tähän huoneeseen. Nyt saa ainakin remontin ajan olla turvassa lialta ja pölyltä tällä paikalla.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ensilumi ja keittiöremontti

Ensilumi satoi tänne Kanta-hämeeseen perjantaina. Lauantaina lunta tuli lisää ja nyt sunnuntaina on kaikki paikat valkeina.



Hevostallilla on vähän jouluvaloja valaisemassa oviaukkoa


Hevoset saivat aamuheinänsä katokseen. Aamuheinillä riisuin kaverukset ihottumaloimistaan, joko voisi pitää nakuna?


Hevosten tarhassakin on lumista ja mukavan tilavaa


Maakellarissa on meidän kaikki syksyllä tekemäni hillot. Nam!



Entäs se keittiöremontti?


Tähän nurkkaan jätettiin varaus leivinuuni puuhellalle. Pitää se tehdä sitten jälkeenpäin.



Lattialämmityksen anetaminen on juuri tässä saatu päätökseen


Tasotteet kuivuu. Laatat on ostettu ja asennus on seuraava etappi. On tässä vielä askareita edessä mutta eteenpäin mennään!

tiistai 10. marraskuuta 2015

Hyvästi

Kaikki meni nopeasti. Asiat menivät juuri niinkun iltaruokouksissa toivoin. Meidän Ansku, Anica casye kembra oli lähtenyt tänään päivällä taivaan kotiin. Pete löysi Anan keittiöstä lempi paikaltaan ikiunessa, lempi pallo vierellään, tottakai.

Pallo ja koira lepäävät nyt ikiunessa.

Me ikävöimme ja jäämme kaipaamaan.


Issikkavahvistus

Niinkun sivupalkissakin sanotaan taloa asuttavat issikat. Hauskat kaverukset, niiin uteliaita.

Viikko sitten vedin hepat nakuksi josta kuvamateriaalikin on. Nakuksi, eli siis ihottumaloimet pois. Lyhyeksi yhden viikonlopun iloksihan se jäi sillä hevoset hankailivat itseään maanantaina ja piti ne loimittaa uudelleen. Aika pitkältä alkaa tuntua taas tämä ihottuma-aika vaan ei auta kun polttiaisia pörrää tarhassa.


Kuva johtaa sikäli harhaan että meillähän ei, kuten olen ennenkin sanonut loimitella hevosia kuin tosi tarpeeseen. Loimitin vuorettomilla sadeloimilla jotta pysyivät kuivana jos ihottumaloimet pitkääkin saada takas äkkiä. Hevoset ovat tässä erillisessä tarhassa mutta meillä olis tarkoitus yhdistää tämä ns talvitarhan jatkeeksi niin hevosilla alkaa olla jo aika isot neliöt kaivella ja touhuta. Mikäs sen kivempaa kun kirjaston ikkunasta katsella hevosten leikkiä. Kirjaston ikkuna on iso ikkuna oikealla ennen verantaa :).


Ylläpitoissikkamme ei  ole enää mikään nuori poika mutta meillä ollessaan pilkettä silmäkulmassa on riittänyt!


Oma Prudini ei ollut kuvauksellisella päällä, käänteli pään pois aina laukaisuhetkellä.

Yhden otoksen sain hänestäkin, kun kaveri oli jo ehtinyt kuolata tukan ja varistella heinää


Ihottumahuppu on painanut turvan päältä karvan lyttyyn.



Meillä on ruokintapaikalla aina sopuisaa. Ei tapella eikä potkita, siitä olen erityisen iloinen.

Blogissa on näkynyt hevoskuvia hyvin harvakseltaan, olisiko hevosaiheisille jutuille enemmänkin tilausta? Nyt ollaan menty aika sisustuspainotteisesti.


Tänään viriteltiin jouluvaloja niin menestyksekkäästi että kun saatiin ne paraatipaikalle pihlajaan valot sammuivat ja hajosivat heti asennuksen jälkeen. Se siitä siis. Eikun kauppaan valojahtiin.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Vihtori velmu ja Anican kuulumisia

Meidän vihtori on huppityyppi. Suoraan sanoen sellainen perskärpänen että sitä pakoon ei pääse, ei juosten eikä hiipien, se huomaa aina minne menet, ja tulee aina perässä jos et kiinni ole sitonut.

Vihtori on tosi leikkisässä vaiheessa. Ulkona ollessaan vauhkoontuu ties mistä käden heilautuksesta ja saattaa juosta puuta ympäri tuhatta ja sataa niin että vanhasta pihanurmesta vaan lentää sammalta.

Vedettiin tämä poika alkusyksystä aika kaljuksi jotta se on helppohoitoisempi syksyn kurakelissä.
Koiran virtanapista tuli 50% täyttä energiaa leikkuun jälkeen kun ei kuumuuskaan vaivaa vanhaan malliin. Minä nauran ja Pete kiristelee hampaitaan ja hätistelee varjoa takaataan, ainakin mennessään vessaan. Olen jo luovuttanut asian suhteen, kanssani vessaan sopii yksi musta venäläinen, koska hän vain haluaa niin.


Ollaan niin onnellisia siitä että koira on niin fiksu. Edelleen leikkii kakkien kanssa ja pitää kaikista. Tottelee pihalla ja pysyy siinä pihalla. "kop kop" Vielä ei ole Vihtori lähtenyt riiaamaan tyttöjä vaan empä ole sitäkään unohtanut että niinkin voi käydä. Just in case Vihtiksellä on aina matkassa sininen tägi jossa lukee kriittiset tiedot jotta saataisiin rakas koira takaisin kotiin.


Meidän valkoinen valloittaja = Anica ei ole viime aikoina voinut hyvin. Viikkoja sitten löysin koiran kyljestä kiinteän isohkon patin joka ei juuri ole kasvanut, ei arista eikä vaivannut. Nyt tilanne on viime viikonlopun aikana huonontunut ja koira hengittelee ajoittain aika raskaasti ja on vetämätön. Yritämme elää päivä kerrallaan ja nauttia siitä ajasta mitä meillä on. Tasapainnoillaan kokoajan omasta mielestä reunalla sen suhteen milloin on hyvä aika päästää irti. Itse haluan päästää irti heti kun koiran silmät sen kertoo. Yritän siis tutkia tarkkaan tämän meille niin rakkaan koiran sameita silmiä. Kun siltä näyttää, me päästämme hänet pois.

Tätä kirjoittaessani Anicamme leikkii pallolla, ihan kuin pentu. Nautimme näistä hetkistä, ne ovat vähenemään päin.


<3

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Meidän keittiö

Käytiin suunnittelemassa keittiötä Ikeassa 3 kertaa. Ekalla kerralla tuskailtiin ohjelman kanssa, voi pirulauta että se oli hankala käyttää ja tökki ja jumitti. Myyjä kävi välillä kyllä tarjoamassa apua mutta kieltäydyimme sen suuremmista avuista...



Vietimme suunnittelu ohjelman parissa tunnin jos toisenkin ja lähdimme kotiin = tyhjin käsin ja ruuvit vähän kireällä, pakko myöntää.


Seuraavaksi viikonlopuksi mentiin Tampereen ikeaan jossa alkoi lyyti kirjoittaa. Meillä  ei ollut ostettuna mitään henkilökohtaista suunnittelupalvelua koska ajateltiin että osataan itse. Onneksi se ei haitannut koska ystävällinen myyjätär istui melkein pari tuntia kanssamme suunnittelemassa. Voin kertoa että ilman hänen apua ei tästä olisi tullut mitään. Ei sitä itse osaa jokaista peitelevyä ja jatkopalaa kaivata ennen kun aletaan hommiin.


Viimeisellä kerralla kurvattiin lava-auton ja peräkärryn kanssaVantaalle ja suorotimme tilauksen loppuun. Kaiken kaikkiaan oltiin tosi tyytyväisiä. Myyjän kanssa käytiin ennen tilausta läpi kaikki osat ja koneet mitä valittiin, vetimet yms. Otimme vielä keräyspalvelun ONNEKSI Koska ajattelimme että on hankalaa kerätä 100000 osaa itsepalveluvarastosta. Osoittautui tuhannen taalan kaupaksi koska kun tuli puhelinsoitto että tavaramme on valmiina autoon vietäväksi oli vastassa seitsemän jättikokoista työntökärryä. Miten olisit näitä seitsemää kuljettanut varastossa?



Olemme alkaneet nyt pikkuhiljaa kasailla kalusteita. Mietimme suunnitellessa käytäntöä tietysti pakostikkin ja sen pohjalta meille jäi kuin jäikin vielä esimerkiksi kaksi vesipistettä. Voisiko kuitenkaan sanoa ei kun toisessa on niin ihana hana??

Uskon että tästä tulee hieno, tilannepäivitystä seuraa!

torstai 5. marraskuuta 2015

Kranssi puolukanvarvuista

Olen vihdoin päässyt taas näpertelyn makuun. Nukkekodin näpertely ei ole innostanut hetkeen mutta muita askarteluja valmistuu tasaisen vahvasti. Joulujutut pyörii mielessä päivittäin ja niiden tiimoilta askarteluakin riittää. Jostain lehdestä näin ihanan puolukanvarpukranssin ja rupesin hommiin.

Keräsin omasta pihasta kassillisen puolukan varpuja näpit kohmeesta kankeana. 

Sisällä koko komeus kassista sanomalehtien päälle ja rautalangat esiin. Ensin tein nippuja varsista ja sidoin ne rautalangalla yhteen. Kun nippuja oli iso pino aloin vaan kieputtaa niitä limittäin lomittain pajusta taitellun kranssipohjan päälle. Tämä oli ihkaeka kranssini ja ei tosiaan vika. Tykkään!



 Punaisia "puolukoita" raahasin viime viikonloppureissulta Tallinnasta jossa äitini kanssa vietimme mukavaa tyttöjen shoppailureissua! Muutama joulukoristekkin sieltä tarttui mutta esittelen niitä sitten lähempänä joulua.


Hääkimpputauluni

Häiden jälkeen hääkimppuni matkasi kummitätini mukana Tampereelle kuivattattavaksi ja kehystettäväksi ammattilaisen luo. Viime viikonloppuna tuli hartaasti odotettu viesti. "Hääkimpputaulunne on valmis"

Toissapäivänä Petri haki taulun kotiin. Siitä tuli ihana. Ruusut ovat tummuneet mutta hortensiat sen sijaan ovat ihan omia valkoisia itsejään. Taulu pääsi hyvin kiinnitettynä!! paraati paikalle olohuoneeseen.


Hääkimpussani oli kauniita koruja siellä täällä. Kaikki koristeet ovat mukana myös taulussa.




Ei varmaan mene päivää etteikö taulua ihailisi, ja muistelisi sitä meidän päivää. Hääkuvat on vielä albumiin tilaamatta, täytyisi sekin projekti laittaa alulleen!