Kansakoulumme

Kansakoulumme

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Metsälenkillä

Asumme kerrassaan ihanassa ympäristössä. Omassa pihassa on kunnon kukkula missä kiipeilyttää pentua. Omasta pihasta pääsee siis suoraan metsään.

Nyt ollaan koirien kanssa tehty yhtä tiettyä lenkkiä joka ei kulje teiden varsilla. Koirat ovat tietysti vapaina. Vihtori tottelee ja tulee kyllä heti luo jos kutsutaan, eikä ole luonteeltaan muutenkaan sellainen että lähtisi kauan omasta ihmisestään. Jolkottelee aina jonkinmatkaa ja pysähtyy odottelemaan. Neva on myös ollut kokoajan vapaana pihalla ja lenkeillä. Yritämme kantaa herkkuarbeetia mukana, ja kannustamaan luoksetuloon aina kutsuttaessa. Tulee 8/10! Luulen että vanhempana häntä alkaa kiinnostamaan muut asiat enemmän ja voi olla, että joudumme kävelemään myös narussa. Katsellaan miten hommat lähtevät sujumaan. Nyt tyttö on vielä sen verran hidas että hänet saa kyllä kiinni jos meinaa livohkaan.


Nämä kuvat  on otettu kukkulaltamme. Tarkoitus olisi tehdä tänne ylös asti hevosille tarhaa. Ei koko kukkulaa mutta osittain. Issikat tykkäävät metsäpoluista ja kiipeilystä joten olisi aika aktivoiva tarha.


Siinä näkyy talli ja hevosten pihattokatos kahdella uloskäynnillä! Tänne olisi hepoilla sopivasti kipuamista?




Pellonreunasta matkaan koirien kanssa


Kuvassa vihtori  on juuri kuullut mamman kutsun ja pysähtynyt niille sijoilleen. On se mustaterrieri komea koira.


Ponkkari piti laittaa otsatukkaan niin osaa pikkusiskoaan paremmin väistellä. Meinaa Vihtori välillä kävellä pöydänjalkoja ja avonaisia kaapinovia päin kun on otsis kunnolla silmillä.


Tällälailla tulee pieni perässä. Vihtori edellä, minä keskellä ja Neva perässä häntä heiluen. Innokaasti tulee mukana maastossa ja jaksaa yllättävän hyvin jyrkkiäkin mäkiä ja vaikeaa maastoa.


Pellolta metsään ja metsästä kukkulalle. Tästä metsästä usein menen teille myös hevosten kanssa. Menee ihan kohtalainen polkukin vaikka se ei kuvasta välity. Aina olen haaveillut hyvistä ulkoilumaastoista joihin pääsee omasta pihasta, myös hevosella! Pitää olla kiitollinen ja onnellinen että meillä on mahdollisuus asua täällä. Muistan kyllä arvostaa sitä joka päivä.


Lenkki päättyy takaisin omalle pihalle. Alkaa jo vähän paikat vihertää. Pikkuhiljaa pikkulijaa. Haaveilen puutarhasta. Taimet ovat hyvällä mallilla. Odottelen vaan lämpöä ja istutus-säitä.


Onneksi meillä on tämä aitaus kasvimaalle.. Neva on nimittäin osoittanut jo kykynsä pyreneittenkoirana ja kaivaa posottaa heti multaan tai hiekkaan päästyään innokkaasti. Petrin perunamaalla ei ole aitoja, ehkä Nepukka nostaa sieltä perunat ennen aikojaan ;)?


Sisälämpötilassa huomaa kyllä auringon paisteen. Laitoin juuri päätyseinän markiisit alas, meinaa meidän koirat nimittäin läähättää melkoisesti.

Ai että nautin arkivapaista, taas saanut niin paljon aikaan. Siivosin tallihuonetta talven jäljiltä ja keräsin loimihuoneesta ihottumaloimet pesuun ja korjaukseen. Ihottuma-aikahan on taas kohta käsillä. Muutama viikko, ja uskon että loimet pitää vetää niskaan. 
Huomenna heppajuttuja!

4 kommenttia:

  1. Oi, on teillä aika ihanan näköinen miljöö siellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Niin helppo koirienkin kanssa, ei tarvitse hihnoja ja varusteita ulkoiluun, suoraan vaan ovesta pihalle. :)

      Poista
  2. Nätti paikka ja mahtava vanha rakennus tuo kotinne:) Meillä rakennetaan uutta, johon haetaan inspiraatiota näistä vanhoista helmistä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista! Uusiinkin rakennuksiin voi saada hyviä ideoita näistä vanhoista. Molempi parempi ☺️

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi! Olisi mukavaa, jos jättäisit myös nimimerkin kommentoidessasi anonyymisti :)