Kansakoulumme

Kansakoulumme

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Pentu tulee taloon

Ei siinä loppujenlopuksi taas niin mahdottoman kauan mennyt kun toisen koiran kaipuu nosti päätään siihen malliin että se piti ihan oikeasti ottaa. Anican kuoleman jälkeen lähdettiin taas katselemaan rotuja. Toinen mustaterrieri oli harkinnassa ja varmasti joskus vielä toisen mustan otammekin, mutta tällä erää päädyttiin rotuun jota olen katsellut jo aikaisemminkin.

Mustaterrierin jälkeen on ollut ihan selvää että laumanvartiat ovat meidän koiriamme. Emme liiemmin välitä tavoitteellisesta treenaamisesta koirien kanssa vaan ennemminkin yhteiselosta ja harrastamisesta kotona ja siellä missä mieli tekee. Mustaterrieri Vihtori on ollut meille ihan nappi koira. Tottelee 98% varmuudella aina, paitsi joskus jos on vaikkua. Silloinkin tottelee lopulta, kun sanotaan vähän napakammin. Tämän pojan kanssa kaikki on mennyt niin mallikkaasti.

Jotta elämästä ei puuttuisi jännitystä halusimme uutta haastetta. Roduksi valitsimme pyreneittenkoiran. Pyreneittenkoiran rotumääritelmä sopii meille. Kasvattajakin asuu tässä ihan lähistöllä.



 Miksi pyreneittenkoira?

Pyreneittenkoiran olemus vakuuttaa. Isot koirat ovat minun ja Petrin mieleen. Melkein voisi sanoa, mitä isompi sen parempi. Koiralla pitää olla kokoa ettei se jää jalkoihin (meidän eikä hevosten)
Koiralla pitää olla luonnetta ja oma persoona. Koiralla pitää olla vahtiviettiä. Koiran pitää olla omalle perheelleen lempeä ja uskollinen. Koira ei saa olla yliaktiivinen ja tuhottomasti aivotyöskentelyä ja treeniä vaativa energiapommi. Sisätiloissa pitäisi osata myös rauhoittumisen taika.



Pyreneittenkoirien koulutuksen sanotaan olevan jokseenkin haasteellista. Otamme haasteen vastaan ja varustaudumme pitkillä hermoilla (on jo)
Meidän pyrren ei tarvitse osata samoja sirkustemppuja kuin Vihtori osaa. Riittää että peruskäytöstavat ovat kunnossa ja koira kulkee asiallisesti eri paikoissa. Haluamme kasvattaa yhteiskuntakelpoisen ja fiksun koiran. Meillä pyrre saa toteuttaa vahtiviettiään hevosia ja kotipihaa vahtiessa. Se mikä pitää tiedostaa pyrrestä on se, että siitä ei välttämättää saa pomminvarmaa koiraa joka uskoo käskyjä palveluskoiran tavoin sekkunnissa. Pyrre tekee jos haluaa, eli omaehtoisuutta löytyy.



Olemme siis alkaneet valmistella kotia pyrrepentua varten. Puremisen-estoainetta on onneksi jo valmiina kun Vihtori ei liiemmin järsinyt mitään pentunakaan. Lelut on katsottu kasaan pennulle sopiviksi ja peti on valmiina. Pesuainetta on ostettu pisuvahinkojen siivoukseen ja matot keräillään pois.


Vihtorin vanhalle säädettävälle pentupannalle tulee taas käyttöä :)

Perjantaita odotellessa. Silloin saadaan vauvva kotiin!

3 kommenttia:

  1. Oi ihanaa,onnea uudesta perheenjäsenestä ! Täälläkin elellään pentuarkea kohta 5kk vanhan koiran kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mikäs koira teillä siellä ilahduttaa kujeillaan? :)

      Poista
  2. Meillä on Lagoton pentu, ja kujeita on kyllä tosiaan riittänyt :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi! Olisi mukavaa, jos jättäisit myös nimimerkin kommentoidessasi anonyymisti :)