Kansakoulumme

Kansakoulumme

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Saanko esitellä: Pyreneittenpentu Neva!


Neva on aivan ihana tyttö! Hän on touhukas, jo vähän itsepäinenkin, utelias, mutta vielä vähän pelokaskin. Kuvassa Neva kävelee salista keittiöönpäin. Näyttää rohkealta ja päättäväiseltä, mutta totuus on vielä kaukana siitä :D Neva pelkää olohuonetta, kirjastohuoneeseen ei suostu edes makupaloilla. Keittiö, eteinen, ja makuuhuone ovat hänen turva ja tuhoalueensa. Siellä on kaikki lelut levällään ja niiden perään syöksytään kovalla vauhdilla. 

 
Kuvat on tältä aamulta kun Neva ensimmäistä kertaa kävi yksin olohuoneessa vähän katselemassa paikkoja. Jo uskalsi pöydän ympäri kiertää ja tuli sitten takaisin.
Arvatkaa vaan kuinka häntä itkettä kun ollaan olohuoneessa ja ei pentu uskalla sinne tulla kun on niin avaraa ja isoa.. itkee iktee mutta ei uskalla. Vihtori käy välillä pentua tuuppimassa että "tuu nyt tänne sieltä" vielä ei ole tullut.

Annetaan pennun tehdä omaan tahtiin ja tutustua kotiin pikkuhiljaa. Meillähän niitä neliöitä riittää, joten ei kaikkea heti tarvitsekkaan tutkia.


Peruskoulutus ollaan aloitettu jo eilen. Istumistreenejä, ruoanodotustreeniä, ovella istumista ulkona ja sisäpuolella, ulkona luoksetuloa jne. Vaikka suhtaudutaan huumorilla ja maalaisjärjellä koulutusmahdollisuuksiin halutaan kuitenkin panostaa siihen. Pentu oppii sen minkä oppii ja loputhan on persoonasta kiinni. Nyt päivän askareet sujuvat hyvin. No, imurointi nyt aiheuttaa pienen itkukohtauksen ja sängyn alle sammakkoasentoon piiloutumisen.


Lelut on levällään siellä missä Nevakin. Hän hyökkii kaikkien lelujen kimppuun vuorotellen ja puree niitä innokaasti. Puree toki innokaasti ihan kaikkea muutakin, joten tarkkana pitää olla. Hampaita voi koittaa aina siellä missä sattuu makaamaan, aina mihin tahansa mitä sattuu olemaan. 





Mites Vihtori? Ihan juuri niin kuin olimme ajatelleet. Ei ollut moksiskaan. Pihalla saa vähän vahtia leikkiin kutsuliikkeitä ettei mene liian rajuiksi. Kohta kun Neva tästä kasvaa saavat he toisistaan varmasti mitä parhaimmat leikkikaverit. Vihtori on tosi lempeästi suhtautunut pennun vikinään ja riehumiseen. Pentu tosin kunnioittaa myös isomman tilaa. Aamulla kuulin ensimmäisen murhaduksen kun vihtori sai luun jota ei ole koskaan edes syönyt. Hän halusi sitä vain pitää jalkojensa välissä eikä pentu saanut sitä lähestyä. Selvä juttu. Silti, en uskoisi koskaan murhadusta enempää tapahtuvan.


Nyt meillä nukutaan joka huoneessa. Petri nukkuu yöllisten siivoamisten väsyttämänä. Minä nukuin korvatulppien kanssa. Ei siksi ettäkö Neva vinkuisi niin paljon, vaan se kopina mikä niistä leluista lähtee kun pentu hyökkii niiden päälle. Paremmin nukuin korvatulppien kanssa, ja meinaan nukkua ensi yönäkin. Huomenna vietän vielä vapaapäivää ja harjoitellaan yksinoloa sillä kohtahan se sitten olisi edessä jo, pitkä päivä ihan yksin.


6 kommenttia:

  1. Hei Viivi, ihana blogi sulla täällä! En oo aikaisemmin tajunnutkaan että pidät näin kivaa blogia Selasin läpi kaikki kirjoitukset ja kuvat. Täytyypä jatkossa seurata tarkemmin

    VastaaPoista
  2. Moikka! Kiitos ! Täällä aina kirjoitellaan sopivalla hetkellä meidän koulun tarinoita :)

    VastaaPoista
  3. Voi ei mikä söpöliini! Onnittelut uudesta perheenjäsenestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on! Meinaa kyllä kotiuduttuaan olla aika riiviö ;D hampaat kolisee ahkerasti ihan kaikkeen!

      Poista
  4. Kaunis Neva! Hieno rotuvalinta ja erinomainen kasvattaja. Onnea ja huumoria..... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samaa mieltä! Huumoria kyllä saattaa matkan varrella tarvita! Onneksi Vihtori on naskalihampaan kanssa kärsivällinen koira 😊

      Poista

Kiitos viestistäsi! Olisi mukavaa, jos jättäisit myös nimimerkin kommentoidessasi anonyymisti :)