Kansakoulumme

Kansakoulumme

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Huurteiset hevoset

Tämä on ollut niin hassu talven alku. Plussaa ja vettä, räntää ja paukkupakkasia ja kaikkia näitä peräkkäisinäkin päivinä. Rimppu vanhaa vaaria ollaan loimitettu aika ahkerasti sään mukaan kun vaarius tuottaa sellaisia etuoikeuksia. Pappa on tuntunut tyytyväiseltä oloonsa kaikin puolin.

Prudi ponini on ollut nakuna ihottumakauden loputtua kaikilla säillä. Petrille välillä olen hihkaissut että "pitäiskö sille prudille sadetakkia..?" mutta vastaus aina "ei se tarvi" niin näillä on menty. Eihän se kyllä oikeasti tarvitse, ja kun on kuivaa minne mennä jos haluaa kun sataa, niin sehän riittää.

Kyllä jos issikalta kysytään paras sää ulkoiluun on pakkasilma. Hevoset on pirteitä ja oikein iloisia.
Eilen ja tänään vein hevoset heti aamusta talon takana olevaan pikkutarhaan. Vaihtelu piristää hevosia ihan samanlailla kun ihmisiä. Innostui siinä Prudi oikein hyppelemäänkin onnesta :)


Rimppu sairasteli syksyllä ja eläinlääkäärit kävivät ottamassa siltä verikokeita ja katsomassa hampaat. Mitään kummallista ei kyllä selvinnyt tutkimuksissa. Oli pappa päässyt vähän laihaan kuntoon ja ruokintaa lisättiin. Liikunta oli tietysti jo oman raskauden takia jäänyt pois kokonaan joten sitä ei enää tarvinnut miettiä. Nyt kuukausia laihuuskaudesta Rimppu taas ihan normaali oma itsensä <3 onneksi. 


Joskus kun Rimpusta aika jättää, tai aikaisemminkin jos ajankohtaiseksi tulee olemme miettineet tätä hevosasiaa. Isohevonen olisi meidän molempien mieleen, ja pääsisi Petrikin hevosen selkään. Realistisempi vaihtoehto ja varmasti järkevämpikin tulevaisuudessa on ponin ottaminen. Shetlanninponi ruuna tai tamma siis hakusessa sitten pienelle lapsellemme kun hän alkaa hevosista kiinnostua ja pysyy selässä. Pienestä se on aloitettava, niin sitten parivuotiaana voisi poni olla jo valmiina maastolenkkiseuraksi.


Tämä kaunokaiseni ei kärsi liiemmin kylmästä eikä nälästä, laihuudesta puhumattakaan. Voi lääh ja puuh sitä tulevaisuutta kun nämä Prudin lomakilot pudotetaan. Hän nauttii lomastaan täysin rinnoin eikä ole lainkaan pahoillaan vaikka kukaan ei kipuaisi selkään. Ja sen verran tunnen tätä tammaa, että jos sinne joku kipuaa nyt kun on virtaa niin hän tekee kaikkensa että se joku tulee sieltä alas tavalla tai toisella. Ihan pilke silmäkulmassa tämä kaikki tapahtuu aina, sillä ratsastajan tiputettuaan hän tulee lempeästi viereen nuuhkimaan ja tyytyväisenä myhäilee, olipas se hauska juttu... :)



Salin ikkunoista on hauska seurailla näiden touhuja. Välillä mennään kovempaa vauhtia ja välillä köllötellään maassa nautiskellen. 


Lunta on aika vähänlaisesti täällä meilläpäin. Jotenkin silti tämä pakkaskeli pitää joulufiilistä yllä vaikkei isompia kinoksia maassa olekkaan. Oikein kaunista on ympäröivä luonto huurteisine puineen.


Etuoven portaille ostettiin tänävuonna sypressit molemmin puolin. Niihin viritin vielä jouluvalot tuomaan valoa portaisiin ja tunnelmaa pihamaalle.


Illan hämärässä oikein kauniilta näyttävät valoineen


Räpsin kuvia myös eilen koristelemastani joulukuusesta. Laittelen siitä kuvia tulevalla viikolla.
Tänään oltiin Petrin kanssa tallihommissa. Tänävuonna kun joulu tulee niin varkain että töissä ollaan vielä 23päivä täytyy kaikki esivalmistelut tehdä hyvissä ajoin. Minä haravoin hevosten katoksen puhtaaksi ja Petri siisti pihaton joulu kuntoon. Rehutalli lakaistiin ihan putipuhtaaksi että saadaa räsymatot lattiaan. Ensi viikonloppuna täytyy hakea rehulaatikot pullolleen ja porkkanapussi odottamaan joulua. Hevoset ovat saaneet toki jo muutamat joulupiparit, mutta aatoksi pitää leipoa oikein kunnolliset isot piparkakut hevosten herkuiksi. Kuvia tallin jouluilmeestä tulee kunhan saadaan kaikki paikalleen. 

Minun joulufiilis on jostain syystä ihan huipussaan vaikka oma kunto ei tosiaan ole paras mahdollinen. Liitoskivut on tulleet osaksi arkea ja käveleminen on välillä työn ja tuskan takana. Työpäivän jälkeen olen välillä todella kipeä, vanha tuttu väsymys kolotuksen seurana. Onneksi saan pitää viikon joululoman, toivon että lomalla saan kerättyä energiaa ja levättyä tammikuun ja helmikuun viimeisille työviikoille.

2 kommenttia:

  1. Issikat ovat kyllä niin ihanan näköisiä talvisin, kunnon kuurapartoja! Mullakin alkaa olemaan tukalampaa töissä, maha painaa ja selkää kolottaa. Suurin ongelmani on kun limakalvot on kokoajan niin turvoksissa ja ahtaalla, että saan joka ikisen flunssan itselleni. Nyt jo kolmas kerta flunssassa raskauden aikana. Ettei menisi vaan vaivojen valitteluksi, niin on tämä raskaus ihanan ainutlaatuista aikaa, uskomatonta tuntea vauvan liikkeitä ja tajuta, että siellä on oikeasti joku kasvamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat! Ihania karvapalloja 😊 Kesällä ei meidän hevosia oikein näekkään kun ovat huputettuna joten on tämä parasta aikaa kun ovat ihan omia itsejään ilman huppuja. Mä olen onneksi suurimmilta flunssilta välttynyt. Toivon että työkykyä vielä piisaisi, voi tulla kotonakin alka pitkäksi jos ei oikein mitään voi tehdä. Joo tosiaan, on tässä paljon kaikkea ihanaakin, vaikka kylllä tämä vaivaisuus on yllättänyt mut ihan täysin! Meidän vauva on tosi aktiivinen tapaus ja touhuaa ja liikkuu paljon päivässä. Etenkin kun koitan oikein alkaa lepäämään.. 😊

      Poista

Kiitos viestistäsi! Olisi mukavaa, jos jättäisit myös nimimerkin kommentoidessasi anonyymisti :)