Kansakoulumme

Kansakoulumme

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Hevostallin tallihuone

Ei olla kai koskaan edes esitelty kaikkia tiloja tallissa? Siivouspuuska yllätti kun piti keksiä tekemistä Nevan yksinolo harjoittelun ajaksi. 


 Hevostavaraa meillä on enemmän kuin tarpeeksi. Olen joskus keräillyt riimuja, loimia, harjoja, satulävöitä (what?) ja kaikkea muuta oikeasti tarpeellista ja vähemmän tarpeellista.


Ihan ensimmäisä maalaustöitä tässä paikassa oli tallihuoneen maalaaminen valkoiseksi mäntypaneeleista.


Osittain tallihuone on vielä tyhjänä. Hoitotuotteet on vielä meillä sisällä, sillä joskus kovimmilla pakkasilla huone saattaa mennä miinukselle.


Meillä on heijastimiakin varmaan viidelle hevoselle :D no kaikki ei ole onneksi meidän


Nyt voisi jo varmaan täyttää hyllyn. Ei enää sellaisia pakkasia tule mitkä jäädyttäisi tuotteet hyllystä.
Odottelen jo heppojen kevätpesukelejä. Pitääkin hankkia lisää pesusieniä.



Ilmoitustaululle laitellaan hevosten hoito-ohjeita ja varusteinfoa jos joku muu käy kun me itse.



Viereinen oviaukko vie suoraan loimihuoneeseen jossa säilytellään kaikki loimet





Nyt alkaisi talli olla aikalailla osissa esielty. Voisin tehdä myös ratsastus ja hoitojuttuja enemmän hevosista. Uskon että säiden lämpeneminen motivoittaa siihenkin puuhaan.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Metsälenkillä

Asumme kerrassaan ihanassa ympäristössä. Omassa pihassa on kunnon kukkula missä kiipeilyttää pentua. Omasta pihasta pääsee siis suoraan metsään.

Nyt ollaan koirien kanssa tehty yhtä tiettyä lenkkiä joka ei kulje teiden varsilla. Koirat ovat tietysti vapaina. Vihtori tottelee ja tulee kyllä heti luo jos kutsutaan, eikä ole luonteeltaan muutenkaan sellainen että lähtisi kauan omasta ihmisestään. Jolkottelee aina jonkinmatkaa ja pysähtyy odottelemaan. Neva on myös ollut kokoajan vapaana pihalla ja lenkeillä. Yritämme kantaa herkkuarbeetia mukana, ja kannustamaan luoksetuloon aina kutsuttaessa. Tulee 8/10! Luulen että vanhempana häntä alkaa kiinnostamaan muut asiat enemmän ja voi olla, että joudumme kävelemään myös narussa. Katsellaan miten hommat lähtevät sujumaan. Nyt tyttö on vielä sen verran hidas että hänet saa kyllä kiinni jos meinaa livohkaan.


Nämä kuvat  on otettu kukkulaltamme. Tarkoitus olisi tehdä tänne ylös asti hevosille tarhaa. Ei koko kukkulaa mutta osittain. Issikat tykkäävät metsäpoluista ja kiipeilystä joten olisi aika aktivoiva tarha.


Siinä näkyy talli ja hevosten pihattokatos kahdella uloskäynnillä! Tänne olisi hepoilla sopivasti kipuamista?




Pellonreunasta matkaan koirien kanssa


Kuvassa vihtori  on juuri kuullut mamman kutsun ja pysähtynyt niille sijoilleen. On se mustaterrieri komea koira.


Ponkkari piti laittaa otsatukkaan niin osaa pikkusiskoaan paremmin väistellä. Meinaa Vihtori välillä kävellä pöydänjalkoja ja avonaisia kaapinovia päin kun on otsis kunnolla silmillä.


Tällälailla tulee pieni perässä. Vihtori edellä, minä keskellä ja Neva perässä häntä heiluen. Innokaasti tulee mukana maastossa ja jaksaa yllättävän hyvin jyrkkiäkin mäkiä ja vaikeaa maastoa.


Pellolta metsään ja metsästä kukkulalle. Tästä metsästä usein menen teille myös hevosten kanssa. Menee ihan kohtalainen polkukin vaikka se ei kuvasta välity. Aina olen haaveillut hyvistä ulkoilumaastoista joihin pääsee omasta pihasta, myös hevosella! Pitää olla kiitollinen ja onnellinen että meillä on mahdollisuus asua täällä. Muistan kyllä arvostaa sitä joka päivä.


Lenkki päättyy takaisin omalle pihalle. Alkaa jo vähän paikat vihertää. Pikkuhiljaa pikkulijaa. Haaveilen puutarhasta. Taimet ovat hyvällä mallilla. Odottelen vaan lämpöä ja istutus-säitä.


Onneksi meillä on tämä aitaus kasvimaalle.. Neva on nimittäin osoittanut jo kykynsä pyreneittenkoirana ja kaivaa posottaa heti multaan tai hiekkaan päästyään innokkaasti. Petrin perunamaalla ei ole aitoja, ehkä Nepukka nostaa sieltä perunat ennen aikojaan ;)?


Sisälämpötilassa huomaa kyllä auringon paisteen. Laitoin juuri päätyseinän markiisit alas, meinaa meidän koirat nimittäin läähättää melkoisesti.

Ai että nautin arkivapaista, taas saanut niin paljon aikaan. Siivosin tallihuonetta talven jäljiltä ja keräsin loimihuoneesta ihottumaloimet pesuun ja korjaukseen. Ihottuma-aikahan on taas kohta käsillä. Muutama viikko, ja uskon että loimet pitää vetää niskaan. 
Huomenna heppajuttuja!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Saanko esitellä: Pyreneittenpentu Neva!


Neva on aivan ihana tyttö! Hän on touhukas, jo vähän itsepäinenkin, utelias, mutta vielä vähän pelokaskin. Kuvassa Neva kävelee salista keittiöönpäin. Näyttää rohkealta ja päättäväiseltä, mutta totuus on vielä kaukana siitä :D Neva pelkää olohuonetta, kirjastohuoneeseen ei suostu edes makupaloilla. Keittiö, eteinen, ja makuuhuone ovat hänen turva ja tuhoalueensa. Siellä on kaikki lelut levällään ja niiden perään syöksytään kovalla vauhdilla. 

 
Kuvat on tältä aamulta kun Neva ensimmäistä kertaa kävi yksin olohuoneessa vähän katselemassa paikkoja. Jo uskalsi pöydän ympäri kiertää ja tuli sitten takaisin.
Arvatkaa vaan kuinka häntä itkettä kun ollaan olohuoneessa ja ei pentu uskalla sinne tulla kun on niin avaraa ja isoa.. itkee iktee mutta ei uskalla. Vihtori käy välillä pentua tuuppimassa että "tuu nyt tänne sieltä" vielä ei ole tullut.

Annetaan pennun tehdä omaan tahtiin ja tutustua kotiin pikkuhiljaa. Meillähän niitä neliöitä riittää, joten ei kaikkea heti tarvitsekkaan tutkia.


Peruskoulutus ollaan aloitettu jo eilen. Istumistreenejä, ruoanodotustreeniä, ovella istumista ulkona ja sisäpuolella, ulkona luoksetuloa jne. Vaikka suhtaudutaan huumorilla ja maalaisjärjellä koulutusmahdollisuuksiin halutaan kuitenkin panostaa siihen. Pentu oppii sen minkä oppii ja loputhan on persoonasta kiinni. Nyt päivän askareet sujuvat hyvin. No, imurointi nyt aiheuttaa pienen itkukohtauksen ja sängyn alle sammakkoasentoon piiloutumisen.


Lelut on levällään siellä missä Nevakin. Hän hyökkii kaikkien lelujen kimppuun vuorotellen ja puree niitä innokaasti. Puree toki innokaasti ihan kaikkea muutakin, joten tarkkana pitää olla. Hampaita voi koittaa aina siellä missä sattuu makaamaan, aina mihin tahansa mitä sattuu olemaan. 





Mites Vihtori? Ihan juuri niin kuin olimme ajatelleet. Ei ollut moksiskaan. Pihalla saa vähän vahtia leikkiin kutsuliikkeitä ettei mene liian rajuiksi. Kohta kun Neva tästä kasvaa saavat he toisistaan varmasti mitä parhaimmat leikkikaverit. Vihtori on tosi lempeästi suhtautunut pennun vikinään ja riehumiseen. Pentu tosin kunnioittaa myös isomman tilaa. Aamulla kuulin ensimmäisen murhaduksen kun vihtori sai luun jota ei ole koskaan edes syönyt. Hän halusi sitä vain pitää jalkojensa välissä eikä pentu saanut sitä lähestyä. Selvä juttu. Silti, en uskoisi koskaan murhadusta enempää tapahtuvan.


Nyt meillä nukutaan joka huoneessa. Petri nukkuu yöllisten siivoamisten väsyttämänä. Minä nukuin korvatulppien kanssa. Ei siksi ettäkö Neva vinkuisi niin paljon, vaan se kopina mikä niistä leluista lähtee kun pentu hyökkii niiden päälle. Paremmin nukuin korvatulppien kanssa, ja meinaan nukkua ensi yönäkin. Huomenna vietän vielä vapaapäivää ja harjoitellaan yksinoloa sillä kohtahan se sitten olisi edessä jo, pitkä päivä ihan yksin.


maanantai 4. huhtikuuta 2016

Pentu tulee taloon

Ei siinä loppujenlopuksi taas niin mahdottoman kauan mennyt kun toisen koiran kaipuu nosti päätään siihen malliin että se piti ihan oikeasti ottaa. Anican kuoleman jälkeen lähdettiin taas katselemaan rotuja. Toinen mustaterrieri oli harkinnassa ja varmasti joskus vielä toisen mustan otammekin, mutta tällä erää päädyttiin rotuun jota olen katsellut jo aikaisemminkin.

Mustaterrierin jälkeen on ollut ihan selvää että laumanvartiat ovat meidän koiriamme. Emme liiemmin välitä tavoitteellisesta treenaamisesta koirien kanssa vaan ennemminkin yhteiselosta ja harrastamisesta kotona ja siellä missä mieli tekee. Mustaterrieri Vihtori on ollut meille ihan nappi koira. Tottelee 98% varmuudella aina, paitsi joskus jos on vaikkua. Silloinkin tottelee lopulta, kun sanotaan vähän napakammin. Tämän pojan kanssa kaikki on mennyt niin mallikkaasti.

Jotta elämästä ei puuttuisi jännitystä halusimme uutta haastetta. Roduksi valitsimme pyreneittenkoiran. Pyreneittenkoiran rotumääritelmä sopii meille. Kasvattajakin asuu tässä ihan lähistöllä.



 Miksi pyreneittenkoira?

Pyreneittenkoiran olemus vakuuttaa. Isot koirat ovat minun ja Petrin mieleen. Melkein voisi sanoa, mitä isompi sen parempi. Koiralla pitää olla kokoa ettei se jää jalkoihin (meidän eikä hevosten)
Koiralla pitää olla luonnetta ja oma persoona. Koiralla pitää olla vahtiviettiä. Koiran pitää olla omalle perheelleen lempeä ja uskollinen. Koira ei saa olla yliaktiivinen ja tuhottomasti aivotyöskentelyä ja treeniä vaativa energiapommi. Sisätiloissa pitäisi osata myös rauhoittumisen taika.



Pyreneittenkoirien koulutuksen sanotaan olevan jokseenkin haasteellista. Otamme haasteen vastaan ja varustaudumme pitkillä hermoilla (on jo)
Meidän pyrren ei tarvitse osata samoja sirkustemppuja kuin Vihtori osaa. Riittää että peruskäytöstavat ovat kunnossa ja koira kulkee asiallisesti eri paikoissa. Haluamme kasvattaa yhteiskuntakelpoisen ja fiksun koiran. Meillä pyrre saa toteuttaa vahtiviettiään hevosia ja kotipihaa vahtiessa. Se mikä pitää tiedostaa pyrrestä on se, että siitä ei välttämättää saa pomminvarmaa koiraa joka uskoo käskyjä palveluskoiran tavoin sekkunnissa. Pyrre tekee jos haluaa, eli omaehtoisuutta löytyy.



Olemme siis alkaneet valmistella kotia pyrrepentua varten. Puremisen-estoainetta on onneksi jo valmiina kun Vihtori ei liiemmin järsinyt mitään pentunakaan. Lelut on katsottu kasaan pennulle sopiviksi ja peti on valmiina. Pesuainetta on ostettu pisuvahinkojen siivoukseen ja matot keräillään pois.


Vihtorin vanhalle säädettävälle pentupannalle tulee taas käyttöä :)

Perjantaita odotellessa. Silloin saadaan vauvva kotiin!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kevätsunnuntai

Eilen oli oikeasti niin keväinen ja lämmin lauantai. Sunnuntai aamuksi keli oli muuttunut lumiseksi, mutta onneksi tähän aikaan lumet on jo pitkälti sulaneet maasta.

Mitäs meidän huhtikuuhun kuuluu? Kaikkea jännittävää..

Aloitellaan kuitenkin vähemmän jännittävistä, mutta tarpeellisista kevätkylvöistä.

Viimevuotisia siemeniä on meillä jäljellä vaikka kuinka vaan kummasti on "kummitustalomme" taas niellyt siemenpussit sisäänsä. Ei löydy kellarista, ei keskikerroksesta eikä liiemmin yläkerrastakaan. ARG. Myös yhdet kumisaappaat on talo syönyt sisäänsä.


Jääkaapissa oli pikimustia banaaneja. (hups) Vastustan ruoan heittämistä roskiin joten yritämme aina käyttää jämät kun jämät johonkin ruokaan tai leivonnaiseen. Mustien banaanien innottamana etsiskelin keittokirjoista banaanikakun reseptin ja leipaisin sellaisen. Tosi hyvä kakku tuli, eikä yhtään kuiva kuivakakku niinkun välillä tuppaavat olemaan. Tästä riittää palastella pakastimeen vierasvaraksikin. Nopea ja helppo tehdä muuten, mutta paistoaika vie tunnin verran.


 Viimevuonna jos olisin keksinyt turveruukut ja lavakaulukset olisi kaikki ollut vaan niin paljon helpompaa. Lisäsin nyt tulevaksi satokaudeksi lajikkeiden määrää. Oman rajallisen ajan vuoksi päätin helpottaa kaikkea ja meinaan hommata lavakaulukset kitkemispuuhien vähentämiseksi. Laitellaan ne sitten kasvimaalle aitojen sisäpuolelle koirien ulottumattomiin.. Aivan oikein: Koirien, mutta siitä huomenna lisää.


Viimevuoden sato jäi surkeaksi, mutta emme lannistu vaan yritämme uudelleen. Jovelan Johannan innoittamana olemme keränneet vesikanistereita minikasvihuoneiksi taimien päälle kunhan ilmat lämpenevät ja päästään istutuspuuhiin ulos.


Täältä niitä taimia jo nousee ja kovaa vauhtia. 
Nyt odotellaan sitä kevään loppurysäystä. Eilen laitettiin hevosten tarhat kesäkuntoon eli siivottiin ihan kaikki. Iso hommahan siinä aina keväisin on, siivota kaikki talvella lumen alle jääneet läjät, mutta kyllä lopputulos aina ilahduttaa kun paikat on siisteinä. Hevosten aitauksia tullaan laittamaan uudelleen tässä lähiviikkojen aikana. Ideana on että meillä on useita erilaisia aitauksia ja suljettavia osia kiinteässä "talvitarhassa". Kun on mihin siirrellä ei mikään paikka ehdi muuttumaan mutaliejuksi vaan aina on kuivaa maata kavion alla.
 

Kuten sanoin, palataan siihen koira-asiaan!