Kansakoulumme

Kansakoulumme

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Juhannus 2016!

Tämä juhannus oltiinkin sitten kotona! Oikein ihana päivä oli. Kuuma ja kostea. Hevosten kanssa tuli puuhailtua kaikenlaista ja tallihommat tuli tehtyä oikein viimesen päälle.


Juuri eilen Petrin kanssa puhuttiin etten ole tainnut ikinä meidän aikana tehdä ihan tavallista täytekakkua. Kakkuja olen kyllä tehnyt, mutta ne on olleet sellaisia vähän haastavampia erikoiskakkuja. Nyt yhteisestä toiveesta tein kinuskikakun juhannuskakuksi. Mansikkakakku olisi ehkä ollut juhannuskakuksi se perinteisesmpi, vaan kun halusimme kinuskia tein kinuskia. Mansikoita herkuteltiin sitten erikseen ja yhdessä kakun kanssa.


Kun ei ole isoa porukkaa syömässä kakkua ei koskaan tehdäkkään isoa kakkua.Minulla on ihan pieni kakkuvuoka jossa tykkään tehdä pieniä kakkuja kahvipöytään. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, mutta ei se viikko kaupalla jääkaapissa parane, niimpä on parasta, että se myös loppuu nopeaan.

Tässä mansikka mittakaavana


Suklaakakkupohja mansikka kerma täytteellä. Tosi hyvää oli!


Edelleen töistä tulee kiitoslahjoja lapsilta kuluneelta kaudelta. Valkoinen lilja on yksi kukkalahja lapselta. Työstä puheen ollen, sain uuden työpaikan joka alkaa heti lomien jälkeen elokuussa. Aluksi olin aika haikein mielin, mutta nyt haikeus on jo muuttunut iloksi ja odotan uutta innolla!


Olen niiin tyytyväinen viimeaikaisiin remonttimuutoksiin.. Kerron niistä huomenna heti lisää kuvien kanssa! Meillä on kohta niin ihanaa täällä. :)

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Mä olen Neva!

Joskus tein postaus-sarjan eläimistämme. Nyt voisi olla aika puhua suut puhtaaksi uudelleen, kun lauma on vähän muuttunut ja saanut myös uusia jäseniä. Vihtori pääsee tietysti Prudin kanssa uudelleen ääneen silläki hekin ovat vanhenneet ja viisastuneet iän myötä.

Neva


Mä oon reilu 4kk vanha pyreneitten koira, tai pyrre niinkun kaikki sanoo. Mä muutin tänne mun kotiin heti sillon ekana viikonloppuna kun tulin luovutusikäseksi. Eka automatka oli ekat viis minsaa aika jännää, mut sitten, mä olin ihan cool. Täällä kotona oli iso musta karvakaveri joka tervehti mua heti häntä heiluen ja meistä tuli heti kavereita. Vihtori tykkää vissiin musta ihan sikana, ainakin me leikitään melkein aina, jos ei nukuta. Hevosista tykkäsin aluks aika paljon, mutta sit mua alko ärsyttää koko hevostalli. Aina kun halusin mennä sinne aitaukseen syömään kakkaa niin mun nenä napahti siihen hirveeseen sähkönaruun ja mua sattu ihan sairaasti, ja juoksin kuistille. Mun porukat oli kuitenki sitä mieltä että mun pitää oppia, ettei hevosten jalkoihin mennä - NIIIIIIIIN JULMIA!!



Ekaks musta tää koti oli liian iso enkä halunnu olla kun keittiössä. Nykyään mä meen jokapaikkaan mutta toisinaan mun menoa rajoitetaan kun ne ei haluu että oon jossain kaukana tekemässä pahojani... Okei, pakko myöntää, oon tehnyt pikku jekkuja täällä. Mä halusin iltasin nukkuu rauhassa niin purin niiltä makuuhuoneen telkkarijohdot poikki - eipähän kato sitä töllöä sit enää. Muutenki, johdot on vaa niiiin kivoja järsii, vaiks nykyään mun saatavilla ei oo enää johtoja kun oon yksin.




Mä haluun välillä totella kaikkee kun mulle huudetaan vaiks pihalla. Joskus lähen karkuun jos en haluu sisälle, koska mä haluun ite päättää mitä teen. Mä ihmettelen miksi Vihtori on niin lapanen että se tulee aina kun kutsutaan, mä oon sitten perjaatteesta päättänyt että mä en ainakaan tuu - saavat hakea jos on niin tärkeetä siellä sisällä.




Mä osaan kyllä istua ja mennä maahan. Okei, oon antanut vähän periksi ja ruokakuppia osaan odottaa istuen että saan luvan syyä. Arvatkaa vaan meinasko mennä hermo kun muutin tänne, ja aina kun olin pääsemässä kupille se otettiin multa pois. Vähänkö mulla meni kauan tajuta että mitä ne haluu että mä teen. Nyt oon jo oppinut, pitää vaan istua ja odottaa ja sitten saa vasta.

Vihtorin kaa mulla on super hauskaa. Sen turkki on ihan sairaan kiva, mun hampaat jää sinne takkuihin ja niistä saa hyvän otteen missä riippua kiinni vaikka se yrittäis juosta. Musta on tullut jo aika nopee ja välillä pihalla pääsen siltä karkuun. Me ei ikinä riidellä koska ollaan kavereita. Vihtori antaa mun syödä sen kupistakin, mut kerran kun yritin ottaa sen luun se haukahti, sillon sitä ei sit vissiin saanutkaan ottaa.



Mä tiiän minkälainen pyreneittenkoiran pitää olla ja mä oon päättänyt tulla sellaseksi. Mä haluun vahtia pihalla kaikkee ja välillä oon vähän alkanu kokeilla haukkumista silleen häntä pystyssä, sit juoksen ympäriinsä ja vähän haukun, vitsit se on hauskaa.
Muutenski haluun olla tosi omaehtonen, mutta porukoiden koulutusinto vähän rajottaa, kun pitäis välillä totellakkin. No voin mä välillä totella, kunhan ei ihan aina tartte, tai sitten juoksen vaan karkuun, koska mun vauhti kasvaa viikko viikolta eikä ne mua enää kiinni saa.

Ps: Jos sellanen namipurkki keittiön kuistilla kolisee, tuun kyllä aina ulkoa sisälle, koska sielt saa aina herkun jos tulee..

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Keittiön uusi hylly


Ostin viime viikonloppuna uuden vihreän-harmaan hyllyn keittiöön. Meinasin sitä ruokapöydän yläpuolelle, vaan kun en koskaan mittaa asioita ennen ostoa enkä mittaa vast edeskään ei hylly sopinut sinne minne sen piti sopia. Hylly oli kuitenkin ihan keittiön hylly eikä sovi mihinkään muualle tuumasin sille heti uuden paikan. Ikkunan yläpuolelle. Hyllyyn kuuluu vielä tanko joka on tupajumiepäilyn takia ylkosäilytyksessä. Itse hyllyssä ei ollut yhtään reikiä mutta tangossa niitä oli enemmänkin.


Pimeitä kuvia ja pimeä sadesää.
Näistä kuvista huomaa että Petri on ollut kiireinen tai vähän laiska sillä vetimet puuttuu edelleen penkistä ja muutamasta laatikostosta...


Kalleimpia arabia kannujamme ei uskalleta laittaa hyllyyn, etteivät vaan tule sieltä alas. Salin vitriini pitää niistä paremmin huolta. Äitini kirppiskuormassa huomasin lotta kahvikupin ja alulautasen. Soitin hänelle ettei vaan vie niitä kirpputorille, meillä olisi koti yhdelle lotta setille, tai vaikka useammallekkin. Pala arvokasta suomen historiaa ei saa kaupata kirpparilla. Terveisiä vaan äidille, kuppi ei ole vielä löytänyt uuteen kotiinsa ;)


Pari viikkoa ja aloitan kuukauden kesäloman. Kesällä olisi tarkoitus kunnostaa näitä vanhoja ikkunoita. Vähän olisi kittiä ja pellavaöljymaalia vailla.
 

Kirjoittelen tässä myöhemmin keittiön käyttökokemuksista kun siitä paljon kysellään, että miten ikea keittiö toimii ja kestää. Kestävyydestä on sinänsä vaikea sanoa, kun on verrattain uusi keittiö, mutta toimivuudesta senkin enemmän.


torstai 16. kesäkuuta 2016

Huonekalulöytöjä!

Viime aikoina on tullut osteltua vanhaa tavaraa aika paljon. Ostin kun halvalla sain onkin uusin mottoni :D Netissä on niin helppo käydä kauppaa ja neuvotella hinnoista. Tarjontaa on, ja olenkin oppinut aika hyvän silmän mitä mikäkin etsimäni tavara tai kaluste yleensä maksaa ja mikä on etsimämme tavaran yleinen hintataso. Ollaan jo pidempään etsitty vanhoja opetustauluja, mutta aiheen pitää miellyttää silmää. Yksi taulu löytyi mutta emme pääseet myyjän kanssa yhteisymmärykseen, hinta suhteessa kuntoon neuvotteluissa, ja ne kaupat jäi sitten tekemättä.


Hiljattain mahalipaston kanssa samaanaikaan saunatupaan tuunausvuoroa tuli odottamaan tämä pienehkö laatikosto. Pikainen hionta ja pesu ja yksi maalikerros päälle. Vierashuoneeseen on olohuoneesta matkalla.

Lipasto taisi kustantaa 20€ luokkaa!



 Kauniita hillittyjä koristeluja. Meidän ehkä krumeluurittomin kaluste.


Vanhat laatikot olivat pohjistaan ihan putipuhtaat. Niissä oli I-H-A-N-A-T valkoruudulliset laatikkopaperit, mutta hygienia syistä jouduin ottamaan ne pois. Koska vanhat tavat ei olleet huonoja, ja puisia laatikonpohjia on oikeasti vaikea pitää siistinä, laitoin vanhoilla nastoilla uudet paperit laatikoihin.

 Viime viikonloppuna käytiin Petrin puolen sukulaisilla ja sieltä toimmekin mukana upean rukin. Rukki toimii pesun jälkeen oikein kauniisti. Ehkäpä joskus meinaan sillä kokeilla tehdä jotakin ihan oikeasti, sitten kun on aikaa. Kuvassa poljin on vielä irti, mutta nyt sillä polkee jo hyvin vauhtia! Mummollamme on samanlainen, ja pienenä muistin rukin  polkemisen olleen mummolassa yksi kivoista puuhista jota tuli tehtyä useasti.

Ostin vanhat tuolit muistaakseni 25€ voitteko uskoa, eikä siis kappale  vaan molemmat! Tuolit täytyy jossain vaiheessa topata ja päällystää uudelleen, mutta tuohon hintaan - ei ongelmaa.


Tässä kalusteessa tuolin jalat taas ovat niin koristeelliset ettei koristeellisemmaksi juuri pääse! Ihanat ja oikeat puutyön taidon-näytteet nämä jalat.
 

Keittiöön tuli tänään viimeinen country silaus, tai siis tuskin viimeinen, mutta nyt lisäystä vanhaan kuitenkin,  siitä, ja muista tosi löydöistä tuonnenpana!

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kesäkukkia

Kesäistutukset ovat jo kauniisti kukoistuksessa vaikka kesä on vasta aluillaan. Lämpimät ilmat ovat hellineet kukkia.


Olen tehnyt pieniä istutuksia ja sommitelmia moniin ruukkuihin. Meidän talossa ja pihapiirissä tosin riittäisi kyllä paikkoja mihin pitäisi istutella.. Saunan ikkunan alle pitää ainakin saada joku nätti istutus vielä. 


Vuosittain kesäkukissa on joku teema. Nyt vaaleanpunainen on tämän kesän juttu. Lumihiutale on muuten amppelina kauhean työläs kesäkukka. Otin sitten laatikko istutukseen, ja totesin työlääksi nypittäväksi tässäkin. No, tarvitseeko kaiken nyt niin vaivatonta ollakkaan.


Tähän meidän takakuistille haluaisin kovasti rautaisen valkoisen pienen pöytäryhmän jossa voisin lueskella lehtiä ja hörppiä kahvia. Pihakeinukin vaatisi pöydän, Petri meinasi siihen jotenkin sellaisen rakentaa, että sielläkin voisi lukea lehtiä ja juoda kahvia. Lököisät kesäpäivät, tervetuloa.



Pihanurmi oli päässyt vähän venähtämään ja nyt meillä on kuivaheinää nurtsin täydeltä. Ohups.



Kukka-amppeli löytyy myös pääoven vierestä. Siellä vielä toinenkin kesäkukka istutus, tosin vielä keskeneräinen. 

Mites meidän Neva?


Kasvaa kohisten. 
Nevasta lisää myöhemmin.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kasvimaa uusin ilmein

Viimevuonna innosta puhkuen laitettiin kasvimaa kuntoon. Fiasko. Ei lisättävää. Jos olisin kotona ja mulla ei olis tuhat muuta hommaa tehtävänä olisi kasvimaa saattanut ihan toimiakkin, jos oltais jaksettu kitkeä sitä ahkerammin.  Tämän kevään mielessä pyöri vain yksi ainut asia. Lavakaulukset. 
 Niitä meille kasvimaan täydeltä ja suodatinkankaat pohjalle niin vältytään suuremmilta kitkemisiltä. 


Laatoitettiin kulkuväylät niin tuli kerrassaan siistiä ja puhtoista.


Tästä edestä puuttuu vielä laatoitusta. Hiljaa hyvä tulee on mottomme asiassa kun asiassa. heh.


Osan taimista olin esikasvattanut jo keväällä. Istutuspuuhissa lisäsimme lajeja lisää, mutta hyvin nekin näköö mullasta nousevan. Kesä ja peruskurpitsaa laitoin paljon lisää sillä pidän erityisesti kesäkurpitsasta grillattuna ja muhennoksissa.


Kurpitsat kukkivat jo kovasti.



Nämä siemenet tökin suoraan multaan ilman mitään esikasvatuksia. Näkyy nousevan sieltä tälläkin tyylillä.


Yrttipenkissä on vähän ahdasta. Ensi vuonna laittelenkin näitä tilavammin vaan niin kasvavat kokoa jatkuvasti että ahtautuvat pikkuhiljaa.