Kansakoulumme

Kansakoulumme

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Talven valo & Koirien kuulumisia

Aina tammikuussa kaipaan sitä valoa. Vaaleita värejä sisustuksessa. Raikkautta. Kukkia. Tulppaanit ovat taas löytäneet tiensä meille. Voisin luetella kymmeniä hyviä syitä miksi vanha talo on niin hyvä, mutta yksi syy on se että kukat viihtyy meillä todella hyvin. Leikkokukat säilyy kauniina ainakin viikon, usein useammankin viikon. Joka perjantai ostetaan aina uusi kimppu kotia kaunistamaan ja niin meillä onkin yleensä aina kukkia.


Minusta tämä viileä valo on tosi kaunista. Ihan erilainen tunnelma kuin kesällä. Talvella poltellaan kynttilöitä pitkin päivää viikonloppuisin. 

Ovien listat on edelleen laittamatta. Ja ostamatta. Visioita on vaikka jos jonkinlaista, vaan aika tuntuu olevan vähän kortilla. 


Talolyhdyt siirtyivät tänne klaffilipaston päälle vaihtelun vuoksi. Meillä tavara reissaa huoneesta toiseen aina tarpeen mukaan. Kumma kyllä, jätjestystä en ole vaihtanut missään aikoihin. Muutenkin koen että raskaana olen ihan eri ihminen. Petriltä jos kysytään niin hän pitää minusta erityisesti raskaana. En turhia kuulemma höntyile ja olen normaalia rauhallisempi asiassa kuin asiassa. Huomattu kyllä on, mutta vetoan nopeudessa jo fyysisiin muutoksiin. Ei vaan jaksa puuhata entiseen malliin, eikä jaksa patistaa toisiakaan puuhaamaan kun ei jaksa itse oikein osallistua. 


Työviikot voidaan tämän viikon jälkeen laskea yhden käden sormilla. Hui sentään. Aika on mennyt niin nopeasti, vaikka alussa ei siltä tuntunut. 



Hain postista eilen paketin jossa tuli itkuhälyttimet vauvalle. Kyllä täytyy vaan ihmetellä tätä tekniikkaa. Alennuksesta ihan kohtuulliseen hintaan saatiin itkuhälytin joka videoi vauvaa ja äänittää samalla, luonnollisesti. Itkuhälyttimessä on puhetoiminto jolla voimme kommunikoida, löytyy tuutulauluja jotka voi etänä laittaa soittamaan vauvalle eri huoneesta, löytyy lämpömittari mistä näkee vauvan unipaikan lämpötilan ja paljon muuta. On se ihmeellistä näin esikoiselle kun pääsee tutustumaan ihan koko vauvantarvikemaailmaan. Se on ihan loputon. 


Vihtori on trimmauksen jälkeen viihtynyt keittiön lattialämmityksellä oikein mielellään. On hän niin komea poika. 


Tämä Vihtoria reilu 2 vuotta nuorempi pikkusisko on jo aikapäiviä sitten kasvanut isoveljensä ohi. Neva on meinaan aika jötkäle, painoa on jo todella reilusti.



Neva on aivan ihana koira. Meillä ei ole ollenkaan huolta etteikö meidän koirat ja vauva tulisi hyvin juttuun. Neva on toki vasta vähän reilun vuoden vauvan tullessa taloon, mutta siinähän kasvavat sitten yhdessä molemmat. Koirilla on toki molemmilla kokoa ja painoa yli 50kg joten vahtia täytyy ettei vauva jää koirien alle. Luonne on molemmilla kuitenkin ihan puhdasta kultaa eikä hampaita olla koskaan näytetty kenellekkään missään arkisessa tilanteessa. Neva on nyt jonkinverran ollut lasten kanssa tekemisissä ja tykkää kovasti. Hän on kova tyttö nuolemaan joten mielellään kyllä putsaa niin kädet, varpaat kun naamankin jos vaan annetaan lupa... :) Vihtori suhtautuu lapsiin hyvin lempeästi sivusta seuraillen. Ei tyrkytä seuraansa muttei myöskään pahastu lähestymisestä.


Jotenkin koirienkin kanssa on nyt hyvin seesteinen aika. Neva on selvästi nyt ajettu perheeseen sisälle ja tavat on opittu. Enää ei tarvitse jokaista tavaraa siivota pikku tuholaisen varalta syrjään. Neva on ihan selkeästi rauhoittunut ja oppinut meidän kodin rutiinit ja rytmit. Jokainen varmaan tietää sen kaoottisen pentu vaiheen kun odottaa vaan että "milloin tää kasvaa aikuiseksi?) Nyt se vaihe on ollut hyvän aikaa jo ohi. Ihanaa, ja tuli just siihen oikeeseen aikaan :)

2 kommenttia:

  1. Löysinpä ihanan blogin - taisit saada uuden lukijan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, tervetuloa seurailemaan. Kävinkin heti vastavieraillulla ☺️

      Poista

Kiitos viestistäsi! Olisi mukavaa, jos jättäisit myös nimimerkin kommentoidessasi anonyymisti :)