Kansakoulumme

Kansakoulumme

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Koirat ja vauva


Vihtorin kasvattaja Maritta ehtikin jo kysellä, että miten koirat ovat vauvaan suhtautuneet. Meillä oli tarkoitus jo synnytyslaitokselta tuoda harsoa kotiin koirille haisteltavaksi, mutta unohtui koko juttu sitten siinä kaikessa vauvakuplassa. Kotiin tullessa meinasin saada pienen hermoromahduksen. Siis ihan oikeasti: Meidän koirat on aivan JÄTTILÄISIÄ?!? kuka hullu ottaa näin isoja koiria, ne on 15 kertaa vauvan kokoisia. Pelkäsin vauvan puolesta, meidän kilttejä isoja jättejä. Koirat oli toisaalta vaan paljon enemmän kiinnostuneita minusta. Vauvaa nuuhkaisivat kerran ja heiluttivat häntää "äiti, missä sinä olet ollut VIIKON?! meillä oli sua kova ikävä, slurps, hau, slurps!"


Sen jälkeen kaikki on mennyt tosi mallikaasti. Nevaa kiinnostaa kaikki hoitopöydällä tapahtuvat vaipanvaihdot. Erityisesti Nevaa kiinnostaa kakkavaippahommat... kRÖHM. pieni tila, joten Neva saa kyllä aina lähtöpassit nuuhkuttelusta hoitpöydän vierellä. Neva on muutenkin vauvasta enemmän kiinnostunut kun Vihtori. Nevasta olisi ihanaa nuolla vauvaa naamasta, tai kädestä, tai edes jalasta jos ei naamasta ja käsistä muka käy. Ollaan koitettu olla tässä asiassa vielä tarkkoja, että naamasta, tai etenkään suusta ei vauvaa nuolla, mutta muuten ei pidetä vauvaa mitenkään sellaisena mitä ei koira saa lähestyä. Nevalla vaan on sellainen tyyli, että hän ihan ystävällisyyttään haluaa nuolla kaikkea, ja kaikkia, miltein kokoajan... :D





No Vihtori sitten. Ei ole osoittanut vauvaa kohtaan oikeastaan mitään kiinnostusta. Jos tarjoan vauvaa lattialla Vihtorille katsottavaksi se vähän vilkaisee vauvaan päin ja menee omiin hommiinsa tai haluaa rapsutusta minulta. Vihtori ei ole todellakaan Nevan kaltainen näissä nuolemisjutuissa. Vihtori ei juuri koskaan nuole yhtään ketään ihmistä, eikä vauva tässä asiassa tee poikkeusta. Vihtorin käytös muuttui jo hieman tossa ihan loppuraskaudessa. Vahtivietti selvästi lisääntyi ja näkyi haukkumisena ja pienenä levottomuutena. Vahtivietti on pysynyt voimakkaana Vihtorilla. Edelleen haukkuu jonkin verran ja puolustaa kotia välillä hyvinkin äänekkäästi pyrren säestäessä kumeasti, mutta toisaalta, kyllähän me tiedettiin että näistä koirista ääntä lähtee, ja saa lähteäkkin.





Vauva nukkuu ihmeen hyvin koirien haukkuessakin ja mitään suurempia ongelmia ei ole tullut. Muutaman kerran toki, kun olen saanut vauvan nukkumaan on Vihtori aloittanut sellaisen haukun makuuhuoneessa että siihen on vauva itkien herännyt, mutta harvoin.



Oikeastaan koirien ja vauvan yhteiselämä on sujunut todella hyvin, ihmeellisen hyvin. Olin melko varma, että jonkinlaista lauman järkkymistä voisi vauvan tulosta seurata ja oltiin siihen valmistauduttukin, mutta oikeastaan mikään ei ole muuttunut jos koiria katsoo. Koirat ovat yhä, ihan parhaat kaverit!

 Vihtori on tulevalla viikolla menossa kesäparturille... :D

Ihan ekana viikkona kun tultiin kotiin laitoin makuuhuoneen portin kiinni vauvan päiväuniksi, ettei herää koirien mahdolliseen haukkumiseen. Siitä suivaantuneena Neva oli kellarissa syönyt monet pikkarit pyykkikorista ja tyhjentänyt ja teurastanut puut halkolaatikosta kirjastohuoneen lattialle. Koirat oikeastaan harvemmin ovat edes makuuhuoneessa, mutta olihan siitä syytä loukkaantua jos sinne ei ole mahdollista halutessaan päästä.

Täytyy palata tilannetietojen kanssa sitten kun poika lähtee lattialla liikkeelle :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi! Olisi mukavaa, jos jättäisit myös nimimerkin kommentoidessasi anonyymisti :)